Kate Morton: Hylätty puutarha
(The Forgotten Garden, 2008)
Bazar 2014, 669s.
Suom. Hilkka Pekkanen
Kate Mortonin ensimmäinen suomennettu kirja, Paluu Rivertoniin, on kerännyt runsaasti kehuja blogimaailmassa. Minä luin tuon kirjan ennen oman blogin perustamista, mutta muistan hyvin sen aiheuttaman pettymyksen: salaperäisiksi ja arvoituksellisiksi tarkoitetut juonenkäänteet paljastuivat lukijalle huomattavasti aiemmin kuin kirjan päähenkilölle, eikä jännite kerta kaikkiaan jaksanut pysyä yllä. Tästä syystä en odottanut Hylättyä puutarhaa mitenkään innosta hihkuen, mutta kun minulle tarjoutui mahdollisuus lukea se kirjakerhon jäsenpanelistina, en epäröinyt tarttua tilaisuuteen.
Vuonna 1913 australialaiselle satamalaiturille ilmestyy noin nelivuotias tyttö. Hän ei osaa tai halua kertoa henkilöllisyyttään, eikä kukaan ilmesty hakemaan häntä, joten satamapäällikkö vie tytön kotiinsa. Tytöstä tulee perheenjäsen, joka unohtaa nopeasti elämänsä ensimmäiset vuodet. Kun Nell viimein 21-vuotispäivänään kuulee kasvatti-isältään totuuden alkuperästään, hänen maailmansa romahtaa. Yhtäkkiä hän ei enää olekaan se ihminen, joka luuli olevansa, vaan joku aivan muu.
Vuonna 2005 Nell kuolee ja jättää lapsenlapselleen Cassandralle yllättävän perinnön. Cassandra matkustaa Englantiin ja yrittää selvittää isoäitinsä syntyperän salaisuuden.
Hylätty puutarha vei mukanaan hyvin nopeasti. Sivut kääntyilivät huomaamatta ja miellyttävästi rönsyilevä tarina piti lukijan lujasti otteessaan. Osa juonenkäänteistä oli ennalta-arvattavia, mutta kerronnan ollessa näin jouhevaa nekin oli helppo antaa anteeksi. Minusta tämän kirjan lukeminen oli kaikin puolin miellyttävää. Vaikka sivuja on paljon ja periaatteessa sisältöä olisi voinut karsia, olen iloinen siitä, että tarina sai olla juuri näin runsas. Tähän oli mukava tarttua aina tilaisuuden tullen, sillä tarinaan oli helppo sujahtaa nopeasti.
Mikäli kaipaat sujuvaa luettavaa ja täyteläistä viihdettä, Hylätty puutarha on kirja sinua varten.
Kate Mortonilla on ollut mielestäni molemmissa kirjoissaan hiukan ennalta-arvattavuutta, mutta minua se ei ole nyt haitannut. Hän kirjoittaa kiehtovasti. Tosin minä pidin enemmän Rivertonista, sillä kun annoin sen pois (arvontaani), olin ihan levoton, kunnes ostin oman Rivertonin.Luen sen vielä uudelleenkin. Ja ei sen puoleen, luen kaikki Mortonit mitä suomennetaan;)
VastaaPoistaLeena, ennalta-arvattavuus ei sinänsä automaattisesti häiritse, mutta minusta tässä Hylätyssä puutarhassa onnistuttiin paremmin myös johtamaan lukijaa harhaan. Rivertonissa en päässyt yllättymään ollenkaan, vaikka tarinassa olisi siihen ollut aineksia.
PoistaJa kyllä aion minäkin lukea Mortonin muutkin kirjat. :) Toivottavasti niiden käännöksiä ei tarvitse odottaa kovin kauaa.
En ole lukenut Rivertonia ainakaan vielä, Hylätyn puutarhan aloitin eilisiltana ja sata sivua on mennyt, tykkään kovasti! :) Tähän mennessä kaikki on kolahtanut, toivottavasti jatkuu loppuun asti.
VastaaPoistaHenna, melkeinpä uskallan luvata, että pidät lopustakin kirjasta jos jo alku on miellyttänyt :) Nautinnollisia lukuhetkiä!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaBloggerilla on näköjään kankea aamu, kun kommenttini tuli kahteen kertaan... ;)
Poista187 sivua luettuna, harmi kun on ollut niin paljon muuta menoa ettei ole viikonlopun aikana paljoa ehtinyt lukea. Edelleen on hieno kirja :)
PoistaTämä kyllä vaikuttaa aika houkuttelevalta! Aina välillä on kiva selvitellä salaisuuksia. :)
VastaaPoistaSatu, Niin on! Tässä ne salaisuudet ovat ehkä vähän turhan helposti ratkottavissa, mutta viihdyin silti. :)
PoistaTämä tosiaan sopii lukijalle, joka kaipaa täyteläistä viihdettä. Viihdyttävä mutta ei liian kepeä tai helppo romaani.
VastaaPoistaJonna, juuri näin!
Poista