Lena Dunham: Sellainen tyttö. Nuoren naisen "opetuksia"
(Not That Kind of Girl. A Young Woman Tells You What She's "Learned", 2014)
Otava 2014, 296s.
Suom. Lotta Sonninen
Lena Dunham tai hänen työnsä eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Tartuin tähän kirjaan ihan siksi, että mielestäni joku suositteli tätä ihan kaikille naisille. En vain enää löytänyt sitä suositusta, joten olen ehkä kuvitellut koko lausahduksen.
Osasin odottaa kirjan koostuvan kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista naiseuden monilta osa-alueilta. Huumori, rempseys, avoimuus ja tietynlainen möläyttelykään eivät yllättäneet. Olisin pettynyt vielä enemmän, jos tämä olisi ollut vakavamielistä ohjeistamista ja naisena olemisen haasteissa kahlaamista.
Lukeminen oli jouhevaa, joten Dunham osaa kyllä kirjoittaa ja Lotta Sonninen suomentaa. Mutta noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen aloin jo väsyä Dunhamiin. Olen seitsemän vuotta vanhempi kuin Dunham ja kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä. Silti minusta oli hämmentävää, kuinka seksuaalisuus näyttää olleen/olevan uskomattoman dominoiva osa hänen elämäänsä ja olemistaan. Siinä missä minä haaveilin nuorena poikaystävästä ja pussailusta, Dunham tuntui keskittyvän löytämään jonkun, joka voisi tuikata peniksensä hänen vaginaansa. Melkein sama kuka sen tekisi, pääasia että seksikokemuksia kertyisi.
Toki Dunham käsittelee monia aiheita, kuten pakko-oireista häiriötään, terapiaa ja sopivan terapeutin löytämistä, ystävyyttä, opiskelua ja perhettä, mutta häiritsevän usein melkeinpä aihe kuin aihe kääntyi jossain vaiheessa sinne vaginaan. Luulen, että toisille Dunham voi näyttäytyä seksuaalisesti itsevarmana ja vapautuneena, mutta minä koin asian päinvastoin. Ihan kuin Dunham yrittäisi suorasukaisuudellaan peitellä epävarmuuttaan ja hakisi lukijan hyväksyntää koheltamiselleen. Ehkä olen tiukkis ja muutenkin vanhanaikainen, kun ajattelen ettei kaikkea ja kaikenaikaa tarvitse olla panemassa, vaan voi vaikka tutustua ensin. Toisaalta, minulla ei ole kokemusta esim. opiskeluaikojen sinkkuvuosista, joten mistäpä sitä tietää millainen hepsankeikka olisin itse vastaavassa tilanteessa ollut.
Sellainen tyttö ei tietenkään ole sata prosenttisesti faktaa. Lukija ei voi tietää mitä ja minkä verran on muuteltu, mutta näin Dunhamiin ainoastaan tämän kirjan verran tutustuneena hänestä saa hyvin rauhattoman käsityksen. Jos olisin lukenut tämän kirjan teinityttönä, odottaisin tulevaisuutta kauhulla: tuleeko kaikki väistämättä olemaan noin sekavaa, hallitsematonta ja oikeastaan aika surullista?
Minä en selvästikään ollut oikea lukija tälle kirjalle, mutta löysempihattuiset varmasti osaavat keskittyä kokonaisuuteen ja jättää räikeimmät ylilyönnit omaan arvoonsa. En oikein osaa suositella tätä kenellekään, mutta en myöskään kehota jättämään lukematta mikäli Sellainen tyttö vähänkään kiinnostaa.
