Saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen: Leppoisa opas huusholliin
Into 2014, 190s.
Luin kesällä Anne te Velde-Luoman kirjan Kaaoksen kesyttäjä, jonka innoittamana olen onnistunut vähentämään taloutemme tavaramäärää. Edelleen meillä on melkein kaikkea liikaa, eikä siivousinnostusta ole riittänyt aivan tarpeeksi, joten kaipasin hiukan lisäinspiraatiota. Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen tuore Leppoisa opas huusholliin, jonka kansitekstissä lupaillaan seuraavaa: "Ryhdy siivouskapinaan! Unohda viikkosiivous ja solahda arjen virtaan, jossa paikat pysyvät kunnossa siinä sivussa" tuntui täydelliseltä motivaattorilta. Tämähän kuulostaa jo melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta, mutta kaikki vinkit sujuvaan kodinhoitoon ovat tervetulleita.
Minusta tämä teos ei kuitenkaan onnistu lunastamaan kannessa annettua lupausta. Toki jo esipuheessa todetaan, että kirja on suunnattu erityisesti kaupungissa asuville lapsiperheille, joiden aikuiset ovat kodin ulkopuolella töissä, mikä ei päde meidän talouteen, mutta silti kyseenalaistan kirjan leppoisuuden. Kuten Kaaoksen kesyttäjässä, tässäkin kirjassa painotetaan ylimääräisestä tavarasta luopumista. Kun tavaraa on vähemmän, koti on helpompi pitää siistinä. Siivous ei myöskään vaadi kaapillista erilaisia pesuaineita ja välineitä, vaan jo parilla pesuaineella pääsee pitkälle. (Tässä asiassa olen muuten pihiyttäni ollut jo oikeilla linjoilla: minulla on käytössä vessanpesuaine, etikka ja astianpesuaine. Ne ovat riittäneet ihan hyvin.) Tekemättömiä kotitöitä ei kannata jättää odottelemaan "oikeaa aikaa", sillä sellaista tuskin tulee. Ja harva kotihomma ylipäätään vaatii kovin paljoa aikaa, mikäli askareet tekee tehokkaasti, eikä unohdu sivuraiteille.
Kirjasta löytyy paljon käytännön vinkkejä ja niksejä siivoukseen kylpyhuoneen siivoamisesta, roskien lajitteluun, viikon ruokalistan suunnitteluun ja kahvinkeittimen puhdistamiseen. Olen siivoushommissa toisinaan aika niuho ja innoissani hinkkasin hellasta pinttynyttä likaa sokeripaloilla kirjan vinkin mukaan. 45 minuutin jälkeen tajusin, että moisessa touhussa ei ole kyllä leppoisuuden häivääkään ja lopetin. Tietysti siisteyden ylläpito on huomattavasti helpompaa silloin, kun koti on ensin siivottu perusteellisesti, mutta joku raja.
Sen lisäksi, että kirjan neuvoissa oli mielestäni leppoisuuden vastaisesti liikaa tuollaisia sokeripalan tapaisia pikkunäperrysvinkkejä, en myöskään löytänyt sitä perusajatusta jonka avulla arki rullaisi omalla painollaan. Varmasti tässä suhteessa odotinkin liikoja, koska eiväthän ne pyykit peseydy itsekseen eikä ruoka tekeydy ajatuksen voimalla. Edelleen minun on aivan itse tehtävä nuokin hommat, mutta ehkä vähitellen uskon, ettei niiden tekemiseen ole mitään vippaskonsteja.
Vaikka Leppoisa opas huusholliin ei ollutkaan nimensä veroinen, siitä löytyy kuitenkin runsaasti niitä käytännöllisiä siivousvinkkejä. Niuho minussa rakastaa sokeripaloja ja muita pikkunipotusniksejä, joten siinä mielessä kirja oli joka tapauksessa hyödyllinen. Eniten pidin siitä kohdasta, missä todettiin että kodin siisteystaso kannattaa valita sen siisteydestä eniten niuhottavan mukaan, koska silloin säästytään monilta turhilta kiistoilta.
