Kick-Ass

Mark Millar: Kick-Ass
(Kick-Ass, 2008, 2009, 2010, 2013)
Egmont Kustannus 2013, 202s.
Kuvitus: John Romita jr.
Suom. Leena Hyttinen & Antti Koivumäki

Teini-ikäinen Dave Lizewski lukee ahkerasti supersankari-sarjakuvia. Niin ahkerasti, että hän väistämättä alkaa pohtia, miksi supersankareita ei oikeasti ole olemassa. Toisin kuin muut, Dave ei jätä asiaa pohtimisen asteelle, vaan päättää ryhtyä sankariksi itse. E-baysta tilattu sukelluspuku on aivan kelvollinen sankariasu ja katujen partiointi voi alkaa. Ikävä kyllä asu ei takaa koskemattomuutta tai tee kenenstäkään lyömätöntä tappelijaa, mutta Dave ei luovuta. Pian katukuvaan ilmaantuu muitakin naamioituneita sankarihahmoja, mutta taistelevatko he toistensa rinnalla vai toisiaan vastaan?

Tämäkin sarjakuva löytyi pikkusiskon hyllystä. En ollut edes tiennyt, että Kick-Ass on ollut alunperin sarjakuva! Elokuvaa en hirveän hyvin enää muista, mutta vaikka perusajatus on sama sekä elokuvassa että sarjakuvassa, eroavaisuuksiakin riittää. Muistan vähän tyrmistyneeni elokuvan raakuutta, mutta tässä sarjakuvassa mentiin mielestäni vielä pitemmälle. Ylipäätään sarjakuva on jotenkin karumpi, vähemmän romantisoitu. 

Kick-Ass on perusidealtaan ihastuttava, mutta tosiaan niin raaka ja tyly, että herkimmille lukijoille en sitä suosittele. Kuvituksen realistisiuus vielä korostaa tapahtumien julmuutta. Kaikesta verestä ja väkivallasta huolimatta Kick-Ass on hyvä sarjakuva. Mielelläni lukisin jatko-osatkin, mutta niitä ei ilmeisesti ole edes julkaistu suomeksi.

Civil War

Mark Millar: Civil War
(Civil War, lehdet 1-7, 2006-2007)
Egmont Kustannus 2016, 208s.
Kuvitus: Steve Mcniven
Suom. Rami Rautkorpi

Sarjakuvan lukijana olen pyrkinyt laajentamaan lukemistoani ennakkoluulottomasti. Nyt rohkaistuin viimein lukemaan ensimmäisen supersankarisarjakuvan, vastikään elokuvanakin ilmestyneen Civil War -tarinan.

Satojen sivullisten hengen vaatineen tragedian jälkeen hallitus ehdottaa supersankareiden rekisteröitymistä. Rekisteröityminen takaisi koulutuksen ja monia muita etuja, mutta henkilöllisyyttään ei voisi enää pitää salassa. Osa sankareista on ehdotuksen kannalla, osa ei. Puolueettomaksi ei voi jäädä, vaan kaikkien on valittava puolensa. Edessä on väistämätön: supersankareiden välinen yhteenotto.

Tarina tuntuu aluksi etenevän häiritsevän pienissä pätkissä. Näkökulmia ja tapahtumapaikkoja on monia, eivätkä siirtymät henkilöstä tai paikasta toiseen olleet joka kerran tarpeeksi selkeitä tällaiseen tyyliin tottumattomalle. Vähitellen pääsin kuitenkin vauhtiin mukaan ja vaikka vielä viimeisillä sivuilla sekoitin joitakin sankareita toisiinsa, kokonaisuus oli yllättävän hyvä.

Piirrostyyli on minun makuuni vähän turhan pikkutarkkaa: etenkin pienissä ruuduissa asujen yksityiskohdat, vesiroiskeet ja muut tehosteet pääsisivät paremmin oikeuksiinsa jos ihan jokaista viivaa ei korostettaisi niin selvästi. Toisaalta, tyyliin kyllä tottuu ja silmä oppii suodattamaan osan turhasta pois. Suomennos on melko onnistunut, mutta ajoittain englanti paistaa pahasti läpi.

Yllätyin tosiaan supersankareiden määrästä. Kylmiltäni en osaisi edes jaotella kuin muutamia tunnetuimpia sankareita DC Comicsin ja Marvelin väkeen, saati että olisin tunnistanut nämä monet kymmenet Marvelin sankarit ja pahikset.

En tiedä oliko Civil War paras mahdollinen albumi aloittaa supersankareihin tutustuminen, mutta ainakin tästä saa jonkinlaisen (olettaakseni hyvän) yleiskäsityksen siitä, millaista kyseinen genre on. Sisältö oli asteen hurjempaa ja väkivaltaisempaa kuin mihin olin varautunut, mutta kylläpä näitä voisi lukea jatkossakin.