Kick-Ass

Mark Millar: Kick-Ass
(Kick-Ass, 2008, 2009, 2010, 2013)
Egmont Kustannus 2013, 202s.
Kuvitus: John Romita jr.
Suom. Leena Hyttinen & Antti Koivumäki

Teini-ikäinen Dave Lizewski lukee ahkerasti supersankari-sarjakuvia. Niin ahkerasti, että hän väistämättä alkaa pohtia, miksi supersankareita ei oikeasti ole olemassa. Toisin kuin muut, Dave ei jätä asiaa pohtimisen asteelle, vaan päättää ryhtyä sankariksi itse. E-baysta tilattu sukelluspuku on aivan kelvollinen sankariasu ja katujen partiointi voi alkaa. Ikävä kyllä asu ei takaa koskemattomuutta tai tee kenenstäkään lyömätöntä tappelijaa, mutta Dave ei luovuta. Pian katukuvaan ilmaantuu muitakin naamioituneita sankarihahmoja, mutta taistelevatko he toistensa rinnalla vai toisiaan vastaan?

Tämäkin sarjakuva löytyi pikkusiskon hyllystä. En ollut edes tiennyt, että Kick-Ass on ollut alunperin sarjakuva! Elokuvaa en hirveän hyvin enää muista, mutta vaikka perusajatus on sama sekä elokuvassa että sarjakuvassa, eroavaisuuksiakin riittää. Muistan vähän tyrmistyneeni elokuvan raakuutta, mutta tässä sarjakuvassa mentiin mielestäni vielä pitemmälle. Ylipäätään sarjakuva on jotenkin karumpi, vähemmän romantisoitu. 

Kick-Ass on perusidealtaan ihastuttava, mutta tosiaan niin raaka ja tyly, että herkimmille lukijoille en sitä suosittele. Kuvituksen realistisiuus vielä korostaa tapahtumien julmuutta. Kaikesta verestä ja väkivallasta huolimatta Kick-Ass on hyvä sarjakuva. Mielelläni lukisin jatko-osatkin, mutta niitä ei ilmeisesti ole edes julkaistu suomeksi.

The Marvelous Land of Oz

L. Frank Baumin romaania mukaillen kirjoittanut
Eric Shanower: The Marvelous Land of Oz
Marvel 2011, 200s.
Kuvitus: Skottie Young

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut Ozin ihmemaahan tai edes järin kiinnostunut kyseisestä klassikosta. Muistan kyllä, että joskus Filmnetin toimintavuosina katsoin sen mustavalkoisen vanhan elokuvaversion moneen kertaan. mutta kirjaa (tai kirjoja) en muista lukeneeni. Lapsena kyllä yritin lukea, mutta mieleen on jäänyt vain kammottava kuva, jossa kaunis nainen (ehkä joku velho tms.) valitsi itselleen päätä.

Pikkusiskon kirjahyllystä löytyi kuitenkin tämä Eric Shanowerin käsikirjoittama ja Skottie Youngin upeasti kuvittama sarjakuva, joka on niin nätti että halusin sen välttämättä lainata. Lukeminen oli kyllä vähän pelottavaa, sillä kirjoistaan tarkka sisko unohti mainita että tämän nimenomaisen albumin liimaus meinaa pettää. No, onneksi osaan olla varovainen ja sain kuin sainkin kirjan luettua, vaikka en uskaltanut sivuja kunnolla avatakaan.

The Marvelous Land of Oz on toinen osa Shanowerin ja Skottien tekemästä sarjasta. Albumi toimii kuitenkin loistavasti itsenäisenäkin teoksena. Jos jokin asia kaipaa lisäselvitystä, hahmot kertaavat aiempia tapahtumia sen verran kuin on pakko.

Nuori Tip-poika on asunut vuosikausia vanhan ja ilkeän Mombi-noidan luona syrjäisessä metsämökissä. Tip raataa raskaissa töissä, mutta saa lopulta tarpeekseen ja karkaa. Matkaseurakseen hän ottaa kurpitsapäisen ukkelin, jonka on itse rakentanut ja jonka Mombi on taikajauheellaan herättänyt henkiin. Tarkkaa matkasuunnitelmaa Tipillä ei ole, mutta määränpäänä on Emerald City, jota hallitsee nykyisin Variksenpelätti. Valta on kuitenkin vaihtumassa, sillä sukkapuikoin aseistautuneet nuoret naiset ovat tyytymättömiä asemaansa ja vaativat muutosta. Luvassa on uusi karkumatka ja ankara pohtiminen, kuinka saataisiin asiat ennalleen.

Ihastuin tähän sarjakuvaan aivan totaalisesti! Kuvitus on tehty huolella ja värimaailma on erittäin onnistunut. Sarjan varsinainen kohderyhmä lienee noin 8-12 -vuotiaat, mutta vauhdikas ja sopivan jännittävä tarina viihdyttää loistavasti myös aikuislukijaa. Erityisen paljon pidin tosiaan Skottie Youngin kuvituksesta. En osaa kunnolla edes eritellä, mikä tässä tyylissä niin kauheasti ihastuttaa. Hahmoissa on sekä pehmeyttä että särmää, ilmeikkyyttä samaten. Yksityiskohtia on paljon, mutta ei ähkyksi asti. Kaikkea on juuri oikea määrä.

Aivan ihana sarjakuva, suosittelen!

Hilja Valtonen: Kinkku

Hilja Valtonen: Kinkku

Suomen Opettajain Raittiusliitto 1960 (2. painos), 155s.

Tämä Hilja Valtosen nuortenkirja osui silmiini kotikotona, kun autoin äitiä lastaamaan kirjoja takaisin hyllyyn pienen remontin jälkeen. Aiemminkin olen kyllä Kinkun nähnyt, mutta vasta nyt hoksasin kiinnittää huomiota kirjailijaan. Lainasin kirjan ja kun koko perhe sairastui kerralla, kaipasinkin jotakin juuri tällaista, helppoa ja viatonta luettavaa.

Kinkku ei nimestään huolimatta ole jouluinen kertomus, vaan kirjan Kinkku on eräs pieni kalliosaari Saimaalla. Sisarukset Asko, Timo ja Leena löytävät uponneen veneen Kinkun rannalta, ostavat veneenhylyn tehtaanjohtajalta ja vuokraavat tehtailijalta myös Kinkun (kymmeneksi vuodeksi, 100mk/vuosi). Veneen hytin lapset siirtävät vanhempiensa avustuksella Kinkun korkeimmalle huipulle kesämökiksi. Pieni lautasaunakin rakennetaan ja Kinkulla yöpyessä sauna on äidin nukkumapaikka. Lapset nukkuvat mökissä ja isä veneen alla. Lapset ovat tietenkin hyvätapaisia ja neuvokkaita, aina yleviä ja oikeamielisiä.

Koska kirjan on kustantanut Suomen Opettajain Raittiusliitto, alkoholia ja tupakkaa paheksutaan suurieleisesti ja ehdoitta. Lapset muun muassa pelastavat muutaman päihtyneen miehen hukkumiselta. Kun lapset auttavat poliiseja nappaamaan vankikarkurin, lapset päättävät yksimielisesti tallettaa kiinniottopalkkion pankkiin, jotta vanki saa itse rahat vapautuessaan vankilasta. Näin hänen ei enää tarvitse hairahtua alkoholiin ja muihin paheisiin. Lapset myös tekevät ystäviensä kanssa juhlallisen raittiuslupauksen, josta aiotaan pitää kiinni elämän loppuun asti.

Valistus on tässä kirjassa niin korostettua, että väkisinkin mietin, onko tämä tapa oikeasti ollut joskus tehokas? Minua sormella osoittelu ja mustavalkoisuus huvitti, mutta jos joku olisi laittanut minut lukemaan tämän "puhuttelumielessä", olisin varmasti vain ärtynyt. Jos jättää huomiotta lukuisat soo-soo -kohdat, on Kinkku melko perinteinen suomalainen seikkailukirja. Lapset saavat olla saaressa keskenään, soudella sinne ja takaisin aina tarpeen vaatiessa. Aikuiset ovat pääasiassa sivuroolissa, vaikka osallistuvatkin jonkin verran saarella puuhailuun ja nauttivat siellä viettämästään ajasta.

Hauska ja kevyt luettava, joka tarjosi flunssaiselle päälle sopivaa viihdykettä.

A User's Guide to Neglectful Parenting

Guy Delisle: A User's Guide to Neglectful Parenting

Drawn & Quarterly 2013, 191s.

Kääntänyt Helge Dascher

Ehkä ei ole maailman korrekteinta lukea toiselle ihmiselle joululahjaksi hankkimaansa kirjaa, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Ajattelin ihan vain vähän vilkaista, millaista sarjakuvaa Delisle on tehnyt vanhemmuudesta, mutta koska jutut olivat niin hauskoja, lukaisin koko kirjan. A User's Guide to Neglectful Parenting on herttainen, realistinen ja osuva. Varmasti ihan kaikki vanhemmat lankeavat toisinaan kyseenalaisiin toimintatapoihin ja on aina yhtä mukavaa saada siitä itselleen todistusaineistoa.

Delislen perheessä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Poika on jo sen verran iso, että esimerkiksi hammaskeijun ja pääsiäispupun olemassaolo alkaa epäilyttää. Kunnon isänä Delisle yrittää parhaansa mukaan vakuuttaa edellä mainittujen olentojen olevan ilman muuta totta, mutta isän leveä virne vakavasta aiheesta puhuttaessa pistää pojan epäilemään vain lisää.

Kun tytär persikoita syödessään hotkaisee mahaansa myös persikan siemenen, perheen poika kuuluttaa siskolleen kovaan ääneen tämän tulevasta, karusta kohtalosta: siemen itää ja hänen vatsaansa kasvaa puu! Mitä tekee isä? Rauhoittelee ehkä hätääntyvää tytärtään? No ei tietenkään, vaan piirtää kuvasarjan siitä, miltä tyttö näyttäisi, jos suusta pyrkisi ulos vatsassa kasvava puu.

Toivon, että tämä kirja viihdyttää myös lahjan saajaa. Oikeastaan olen aika varma asiasta. Suosittelen kaikille vanhemmille, mutta myös lapsettomille sarjakuvan ystäville. Kirjan ainoa vika on sen lyhyys, sillä näitä kommelluksia olisin erittäin mielelläni lukenut enemmänkin.

Hark! A Vagrant

Kate Beaton: Hark! A Vagrant

Drawn & Quarterly 2011, 160s.

Siskon kirjahyllystä

Onnea on pikkusisko, jonka hyllystä voi löytää hulvatonta luettavaa. Kävin lapsuudenmaisemissa lomailemassa (ja luokkakokoustamassa, mikä oli muuten hurjan hauskaa) ja nuorinta nukuttaessa huomasin siskon kirjahyllyssä Kate Beatonin sarjakuvakirjan Hark! A Vagrant. Kansi herätti kiinnostuksen, joten ei muuta kuin lukemaan.

Hark! A Vagrant pitää sisällään strippejä historiasta, kirjallisuudesta, supersankareista ja monista muista aiheista. Beatonin piirrosjälki ei ole silmiähivelevän kaunista tai viimeisteltyä ja tekstauskin on sen verran hutiloitua, että alkuun ärsytti. Mutta voi herranen aika sitä naurun määrää, kun pääsin lukemisessa oikeaan vireeseen! Kaikkein hersyvimmät naurut kirvoitti tämän postauksen viimeinen strippi, jonka muisteleminenkin saa hykertelemään mukavasti.

Mikäli Hark! A Vagrantia ei lähikirjastosta löydy, voi lohdutukseksi nauttia Beatonin nasevista sarjakuvista netissä, täällä näin.

(Tämä on muuten ensimmäinen uudella tietokoneella kirjoitettu postaus ja voin kertoa, että uudessa käyttöjärjestelmässä riittää opeteltavaa. Olen mm. onnistunut kopioimaan työpöydälle jonkun ihmeellisen tiedoston, jonka alkuperästä en ole ihan varma. Lisäksi olisi varmaan kohtuullista mainita Google postauksen pääyhteistyökumppaniksi, sillä sen verran ahkerasti piti sieltä neuvoja kysellä.)