Tandem-kentauri

Markus Kajo: Tandem-kentauri
eli Kettusen jo mones kirja
Docendo 2018, 221s.

Useinhan käy niin, että jos juttelee toisenlaista murretta puhuvan henkilön kanssa, se murre ottaa ja tarttuu omaan puheeseen. Samaten käy joskus kirjojen kielen kanssa. Esimerkiksi Mielensäpahoittajan puhetapa kyllä ei -rakenteineen jää helposti päälle. Myös Kettusen sanailu on sellaista tarttuvaa, että bloggaaja saa ihan tosissaan keskittyä kirjoittamaan omalla tavalla eikä sen toisen.

Markus Kajoa en ole nähnyt televisiossa aikoihin, mikä tosin voi johtua ensisijaisesti siitä, että en katso telkkarista muuta kuin Vain elämää, enkä sitäkään jaksanut tänä syksynä katsoa joka kerta. Onneksi on silti näitä kirjoja, joita lukemalla voi pysähtyä itsekin miettimään erilaisia asioita, kuten nyt vaikka juuri tätä tandem-kentauria. Tandem-kentauri eroaa tavallisesta kentaurista siten, että sillä on kaksi kappaletta sitä ihmisosaa: toinen perinteisellä paikalla ja toinen takajalkojen päällä. Niin sehän on tosi mielenkiintoinen otus! Kumpi niistä saa määrätä jaloista ja miten ne pääsevät yhteisymmärrykseen vaikka kävelynopeudesta tai siitä milloin istutaan tai vaikka hypätään? Varsinkin hyppäämisestä pitäisi varmasti sopia hyvissä ajoin, koska se taka-kentaurihan sen ponnistuksen joutuisi  molempien puolesta suorittamaan. Että jos etummainen näkee esteen, niin hyvissä ajoin pitäisi ymmärtää takana olevaa (jonka näköesteenä itse koko ajan on) varoittaa. Ja monia muitakin haasteita tandem-kentaureilla on, omia ja vaikkapa tielainsäädännöllisiä.

Jos haluat kirjaa lukemalla tulla hyvälle mielelle, niin suosittelen lukemaan mieluummin tämän kuin jonkun muun kirjan. Vaikka useimmat jutut ovat hassuja ja nokkelia, löytyy kansien välistä ja kansipaperin takaa myös tärkeää asiaa aivoinfarktista ja sen oireiden tunnistamisesta. Että jos huumorintaju olisi erilainen, niin silti tulisi kerrattua äärimmäisen tärkeitä asioita.

Kettusen kuudes aisti

Markus Kajo: Kettusen kuudes aisti

Docendo 2013, 252s.

Jos jostakin, niin Markus Kajon jutuista tulee paremmalle tuulelle. Muistan, miten kotikotona katsottiin koko perheen voimin telkkarista Kettusta ja hörähdeltiin rivissä. Kirjatkin on luettu monesti ja aina vain ne viihdyttävät. Ja mikäli Mielensäpahoittaja saa ihmiset puhumaan "Kyllä ei" -tyylillä, niin ihan samalla tavalla tarttuvat lukijaan Kajon tekstien rakenne ja omintakeiset sanat. Tästä syystä en halunnut kirjoittaa blogitekstiä heti kirjan luettuani, vaan annoin kettusefektin laimentua.

Kettusen kuudes aisti sisältää Kajolle ominaisesti laaja-alaisia mietteitä ja huomioita ihmisistä ja ilmiöistä. Sekä mainioita keksintöjä ja ideoita, alakoululaisen ainekirjoituksia ja hupaisan kuvituksen, josta tällä kertaa vastaa kirjailija itse.

Minut alakulon syövereistä nosti aurinkoon viimeistään juttu Hyviä nais-temppuja syyksen iloksi. Kajo on selvästi tarkkaillut naisia tai ainakin yhtä edustajistamme pitkään, sillä muuten ei tällainen osuva syväanalyysi olisi mahdollinen:

"Tietää jokainen, että jos pitkästyy nais, niin alkaa jurnottaa, ja sitten ei ole hyvä mieli enää paljo kellään siinä sen naisen murjotusetäisyydellä."

Hyvin määriteltyyn ongelmaan on esittää myös varsin toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi kannattaa jurnottavaa naista piristää leikkimällä mursua vaikkapa laittamalla savukkeet nenään hampaiksi. Tai keksiä naiselle jotakin tekemistä, johon uppoutua. Tällaiseksi sopii vaikka eläinten äänten harjoittelu.

Tietynlainen melankolinen positiivisuus kuvastaa hyvin koko kirjaa. Joku asia voi olla ensituntumalta epäreilu ja tyhmä, mutta kun vähän tarkemmin miettii, niin kyllä näin on sittenkin hyvä.

"Ulkomaalaisilla on sitruunaruoho ja vaikka mitä minttua ja kanelia ja hyvä fiilis että jee. Meillä vaan suolaheinä ja kutinaa polvitaipeissa ja hermostunut & syyllinen olo.
--
Ulkomaalaisilla on omassa kylässä soittokunta jonka soitto on huojuvaa ja epävireistä mutta siinä on sydämellinen ote ja lohtu ja kirvoitus. Meillä ajaa ohi mopoauto josta kuuluu pelkät bassot että umf umf umf umf umf. Ja kohta takaisin toiseen suuntaan umf umf umf umf umf.
--
Meillä on vehmaampaa, ei niin paljon pulloja luonnossa, ja on kiva kun joskus vastaan kävelee kissa tai jänis, tai näkee, että on oksalla oravainen, häntä-iloisa vikkelä viherpurjehtija siimeksen!"

Kettusen kuudes aisti on loistava. Mikäli Kajo ei ole entuudestaan tuttu, lukekaa häneltä ihan mitä tahansa, uskallan luvata että vähintään hymyilyttää. Tämä kirja voisi olla parempi ainoastaan Kajon itsensä lukemana äänikirjana. Mutta silloin kuvituksen pitäisi olla liitteenä, jottei siitä jäisi paitsi.