Markus Kajo: Kettusen kuudes aisti
Docendo 2013, 252s.
Jos jostakin, niin Markus Kajon jutuista tulee paremmalle tuulelle. Muistan, miten kotikotona katsottiin koko perheen voimin telkkarista Kettusta ja hörähdeltiin rivissä. Kirjatkin on luettu monesti ja aina vain ne viihdyttävät. Ja mikäli Mielensäpahoittaja saa ihmiset puhumaan "Kyllä ei" -tyylillä, niin ihan samalla tavalla tarttuvat lukijaan Kajon tekstien rakenne ja omintakeiset sanat. Tästä syystä en halunnut kirjoittaa blogitekstiä heti kirjan luettuani, vaan annoin kettusefektin laimentua.
Kettusen kuudes aisti sisältää Kajolle ominaisesti laaja-alaisia mietteitä ja huomioita ihmisistä ja ilmiöistä. Sekä mainioita keksintöjä ja ideoita, alakoululaisen ainekirjoituksia ja hupaisan kuvituksen, josta tällä kertaa vastaa kirjailija itse.
Minut alakulon syövereistä nosti aurinkoon viimeistään juttu Hyviä nais-temppuja syyksen iloksi. Kajo on selvästi tarkkaillut naisia tai ainakin yhtä edustajistamme pitkään, sillä muuten ei tällainen osuva syväanalyysi olisi mahdollinen:
"Tietää jokainen, että jos pitkästyy nais, niin alkaa jurnottaa, ja sitten ei ole hyvä mieli enää paljo kellään siinä sen naisen murjotusetäisyydellä."
Hyvin määriteltyyn ongelmaan on esittää myös varsin toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi kannattaa jurnottavaa naista piristää leikkimällä mursua vaikkapa laittamalla savukkeet nenään hampaiksi. Tai keksiä naiselle jotakin tekemistä, johon uppoutua. Tällaiseksi sopii vaikka eläinten äänten harjoittelu.
Tietynlainen melankolinen positiivisuus kuvastaa hyvin koko kirjaa. Joku asia voi olla ensituntumalta epäreilu ja tyhmä, mutta kun vähän tarkemmin miettii, niin kyllä näin on sittenkin hyvä.
"Ulkomaalaisilla on sitruunaruoho ja vaikka mitä minttua ja kanelia ja hyvä fiilis että jee. Meillä vaan suolaheinä ja kutinaa polvitaipeissa ja hermostunut & syyllinen olo.
--
Ulkomaalaisilla on omassa kylässä soittokunta jonka soitto on huojuvaa ja epävireistä mutta siinä on sydämellinen ote ja lohtu ja kirvoitus. Meillä ajaa ohi mopoauto josta kuuluu pelkät bassot että umf umf umf umf umf. Ja kohta takaisin toiseen suuntaan umf umf umf umf umf.
--
Meillä on vehmaampaa, ei niin paljon pulloja luonnossa, ja on kiva kun joskus vastaan kävelee kissa tai jänis, tai näkee, että on oksalla oravainen, häntä-iloisa vikkelä viherpurjehtija siimeksen!"
Kettusen kuudes aisti on loistava. Mikäli Kajo ei ole entuudestaan tuttu, lukekaa häneltä ihan mitä tahansa, uskallan luvata että vähintään hymyilyttää. Tämä kirja voisi olla parempi ainoastaan Kajon itsensä lukemana äänikirjana. Mutta silloin kuvituksen pitäisi olla liitteenä, jottei siitä jäisi paitsi.
Tätä kirjaa on moniaalla kritisoitu, että Kajo ei ole niin kuin ennen. Ei tietenkään. Ei kukaan meistä ole koskaan niin kuin ennen! Lukemisen matkanvarrella meinasin em. haikailijoiden kritiikeistä ehdollistuneena alkaa haukotella, mutta sitten otin malkan (malan?) omasta silmästäni. Oma "huumorin"taju on vuosien saatossa mennyt niin pahasti navan alle, että Kettunen oli ikään kuin tuntuvinaan "huonommalta kuin ennen". Ei se niin ollut. Moni luettelonomaisten tekstien detalji oli juuri niin hulvaton kuin mitä oli odottanut. Ehkä noissa pitemmissä yhden aiheen vuodatuksissa on aavistuksenomaista jaarittelua, mutta kenenpä kirja olisikaan täyttä timangia?
VastaaPoistaKunnioitan suuresti Markus Kajoa, koska hän malttaa pysyä leppoisilla ja kilteillä Olli-linjoilla eikä sorru (laillani) halpahintaisuuksiin. Silti, tai juuri siitä huolimatta, teoksen parissa viihtyy! Mahtavaa, että Kajo on yhä kuvioissa: olin jo ehtinyt pelätä, että miehelle olisi tapahtunut jotain huumorinsa tukahduttanutta.
Ah, ja Kettusta äänikirjoina!: miksi tuo tuli itselleni(kin) mieleen vasta nyt!
Haa! Uutta Markus Kajoa. Tämä on pakko lukea. Vuosia sitten luin kaikki Kajon kirjat, mitä lähikirjastostani vain löytyi, ja nauroin.
VastaaPoistaJanne, Voi, minusta Kajo/Kettunen on nimenomaan ennallaan. On ihan totta, että alapäähuumori elää suurta kukoistuskauttaan ja tällainen vyötärön yläpuolisiin asioihin keskittyvä sutkauttelu alkaa olla harvinaista, piristävää herkkua. Kajon tapa ja kyky aloittaa juttu aiheesta A ja ikään kuin vahingossa päätyä kertomaan jostakin ihan muusta, on kerta kaikkiaan mainio. :)
VastaaPoistaMinna, On, pakko lukea! :)
Markus Kajon jutuille on tullut naurettua monet kerrat, mutta vain tv:ssä esitetyille, kirjoista en ole tainnut tietääkään. Kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaVillasukka, oi että! Uskon vahvasti, että Kajon jutut ovat sinulle mieluista luettavaa! :)
VastaaPoista