Frankenstein terapiassa

 

Jenny Jägerfeld & Mats Strandberg:
Frankenstein terapiassa
Kauhuklassikot psykologilla
Like 2020, 295s.
Suom. Sirje Niitepõld

Frankenstein terapiassa alkaa Keskusrikospoliisille osoitetulla kirjeellä, jossa psykologi J:n puoliso M ilmaisee syvän huolensa kuukautta aiemmin kadonneesta vaimostaan. Vaimon vastaanotolta on löytynyt muistiinpanoja ja asiakaskäyntien litterointeja tapauksista, jotka vaikuttavat poikkeuksellisilta. M toivoo, että kansiot käydään läpi ja tutkitaan, onko niistä mahdollisesti apua vaimon löytämisessä.

Kirja koostuukin lähes täysin noiden tapauskansioiden sisällöstä. J:n vastaanotolla ovat käyneet niin herra Jekyll, tohtori Frankenstein perheineen, Dorian Gray kuin vampyyri ja tämän mielitiettykin. J on videoinut asiakaskäynnit, sillä hän on suunnitellut käyttävänsä näiden istuntojen materiaalia tulevassa kirjassaan. Mikäli menneiden aikojen asiakkaiden ilmaantuminen nykypäivän Tukholmaan ihmetyttää, niin heillä on ollut käytössään aikakone. Tietenkin. Tapauskansioista löytyy myös artikkeleita ja muuta oheismateriaalia.

Frankenstein terapiassa on visuaalisesti oivaltava kirja. Pidin siitä, että sivut ovat harmaareunaisia ja siellä täällä on muka valokopioituja sivuja. "Tapauskansioiden" lukeminen on mielenkiintoista, mutta kolmannen asiakaskansion kohdalla aloin jo tuskastua kirjan juonettomuuteen. J on siis kadonnut, mutta tässä minä luen vain tapauskansioita, joista ei tunnu selviävän yhtään mitään!

Jägerfeld ja Starndberg ovat kuitenkin - ja tietenkin - järjestäneet kirjan loppuun käänteen, joka keikauttaa leikiten kirjan "ihan ok":sta selkeästi vähintään kolmen tähden kirjaksi. 

Omaperäinen idea, huolellinen toteutus ja lukijan yllättäminen: tämä yhdistelmä toimii erittäin hyvin!

Risteily

Mats Strandberg: Risteily
(Färjan, 2015)
Like 2016, 515s.
Suom. Stella Vuoma

Luen nykyään hyvin vähän kauhukirjallisuutta. Stephen King, kauhun kuningas, on edelleen yksi suosikkikirjailijoistani, mutta onnekseni hän on vuosien myötä muuttunut vähemmän kauheiden tarinoiden suoltajaksi. Tai ainakin ne kauhut ovat muuttuneet helpommin siedettävään muotoon.

Mats Strandbergin Risteily kutkutteli kuitenkin jotakin edelleen jossakin syvällä minussa piilevää kauhun ystävää ja päätin sen lukea. Kun sitten kirjan sain, sen kansikuva saikin aikaan sellaisen "ei minusta ole tähän!" -reaktion. Pistin kansipaperit piiloon muiden kirjojen taakse ja asetin kirjan miehen yöpöydälle. Mies tämän lukikin ensin ja rohkaisi minuakin kirjan pariin. Ehkä sadan sivun verran onnistuin etäännyttämään itseni kirjan tarinasta niin hyvin, että ensimmäinen veriteko ei oikeastaan hetkauttanut ollenkaan. Sama etäännyttäminen sai aikaan myös sen, että en alkuun edes pitänyt koko kirjasta. Mutta sitten tapahtui jotain ja huomasin juoksevani muiden mukana pitkin laivan käytäviä, etsien pakotietä tai edes huonetta, johon lukittautua.

Risteily sijoittuu parhaat päivänsä nähneelle risteilyalukselle, Baltic Charismalle, joka suhaa Tukholmasta Turkuun ja takaisin. Aluksi Strandberg esittelee hieman väsyttävälläkin tavalla joukon laivan matkustajia ja työntekijöitä, mutta kyllä he kaikki lopulta tulevat tarpeeksi tutuiksi, ettei jatkuvasti tarvitse miettiä kuka kukin on. Väki syö napansa täyteen noutopöydästä, shoppailee tax freessä ja juo päänsä täyteen baarissa. Meno on enimmäkseen äänekästä ja kännistä, kuten kai risteilyillä usein on. Tunnelma muuttuu hilpeästä hirveäksi aluksi hitaasti, mutta koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Kuka tai mikä kaiken paneekaan alulle, ei tyydy muutamaan uhriin vaan haluaa aiheuttaa täyskaaoksen.

Risteily on ällöttävän verinen ja inhottava tarina. Se on myös hyvin koukuttava. Loppuratkaisun koin jossain määrin turhan moneen kertaan nähdyksi, mutta periaatteessa juonessa itsessäänkään ei ole hirveän paljon omaperäisyyttä. Vaikka Risteily ei minulle ollutkaan ikimuistoinen lukukokemus, tarjosi kirja otteessaan pitävää viihdettä useammaksi päiväksi.