Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY 2014, 334s.
Tässäpä kirja, joka kiilasi lukupinon ylimmäksi kuulopuheiden perusteella. Ensin kuulin ylistävästä arviosta Helsingin Sanomien Majanderin kritiikistä, sitten hurjan pitkistä varausjonoista ja hetkessä loppuun myydystä painoksesta. Totta kai moinen hehkutus herättää mielenkiinnon, joten varasin sen ja nopeasti pääsin lukemaankin.
Neljäntienristeys on vähän kuin neljän kertojan kautta kuvattu sukuromaani. Sanon vähän, sillä tämä kirja on niin kovin paljon enemmänkin. Kertojina ovat ensin kätilö Maria, sitten tämän tytär Lahja, Lahjan miniä Kaarina ja viimeisenä Lahjan mies, Onni. Aivan kirjan alussa minua harmitti tarinan joutuisa eteneminen, sillä olisin todella mielelläni lukenut paljon enemmänkin Marian elämästä. Tuntui, että liian paljon jäi lukijalle kertomatta. Mutta kas, myöhemmät kertojat paikkaavat noita jääneitä aukkoja ja kokonaisuus on harvinaisen ehjä. Keskeisimpänä kirjassa nousee Lahjan ja Onnin avioliitto, saavuttamattomat unelmat ja puhumattomuus. Jälleen kerran totean, että tämä kirja on varmasti sitä parempi mitä vähemmän siitä etukäteen tietää.
Kinnunen on selvästi lahjakas ja varma kirjoittaja. Erityisen ihailtavana pidän sitä, että mies kirjoittaa kolmen naisen elämästä ja ajatuksista luontevasti kuin… no, nainen. Tekstissä törmäsin useita kertoja sellaisiin lauseisiin ja kuvauksiin, joita piti erikseen pysähtyä ihailemaan. Tässä muutama pieni maistiainen:
"Lahjan oli monesti pakko pystähtyä ihmettelemään, kuinka nopeasti luokille taipunut kuusituumainen suoristui isku iskulta täyteen ryhtiin. hauraiksi ne olivat tulessa palaneet, mutta niin olivat naulaajatkin sodassa."
"Sängyn yllä seinällä rimpuili puiseen ristiin naulattu tuskainen Jeesus"Hienoa lukukokemusta häiritsivät ikävän paljon kirjoitus-/oikolukuvirheet. Välillä puuttui yksi kirjain tai niitä oli liikaa, välillä puuttui kokonainen sana. "Maria käy haarukan", "Kirkko ei ollut kaunis eikä siitä ollut yritetty sellaiseksi tehdäkään", "Hän pakotti itsensä yhden sanan" ja moni muu samanlainen hölmö virhe eivät toki ole maailmaa (tai edes yhtä kirjaa) kaatava asia, mutta turhauttivat silti.
Neljäntienristeys on varmasti kaikki kehunsa ansainnut ja minullekin se osoittautui erittäin mieluisaksi kirjaksi.
