 |
| Pärttyli Rinne: Viimeinen sana Noxboox 2014, 213s. |
Viimeinen sana on nököttänyt hyllyssä lukemattomana hävettävän kauan. Alunperin minua hirvitti kirjan aihe, kouluammuskelu. Rankka aihe, jonka lukemiseen tunsin tarvitsevani sopivan mielialan (jota ei koskaan tuntunut tulevan). Sitten kuulin, että oikeastaan kirjassa on huomattavasti enemmän filosofointia, mikä taas uuvutti jo etukäteen.
Nyt kuitenkin päätin, että Viimeinen sana ansaitsee ainakin lukuyrityksen ja niin tulikin luettua koko kirja.
Franz on lukiota käyvä omalaatuinen nuori mies. Hänen suurin unelmansa on tulla (vähintään) Suomen suurimmaksi filosofiksi. Kavereita on noin yksi, aseita rakastava Kolehmainen. Koulussa Franzia kiusataan törkeästi, mutta ketään ei kiinnosta puuttua asiaan, jos nyt yksikään aikuinen on edes asiasta tietoinen. Kotona Franz käyttäytyy törkeästi ja suhtautuu alentavasti vanhempiinsa, jotka ovat poikansa kanssa aika hukassa. Hetken aikaa Franzin elämässä näyttää alkavan ihana ajanjakso, kun kuvioihin astuu Virpi. Siinä missä Franz jotenkin kieroutuneesti hullaantuu Virpiin, tämä käyttää Franzia törkeästi hyväkseen.
Tässäpä kirja, joka on täynnä vastenmielisiä ihmisiä. Ainoat sympatian häivähdykset tunsin Franzin vanhempia kohtaan, kaikki muut olivat aivan kauheita. Franz on täynnä omaa erinomaisuuttaan, joka ei kuitenkaan lukijalle välity - eikä varmaan ole tarkoituskaan välittyä. Hänen filosofiansa on puuduttavaa ja (oman tulkintani mukaan) tekoälykästä. Silti, vaikka Franz kuinka kuvittelee olevansa älykkäämpi kuin suurin piirtein kukaan, hän ei tunnu huomaavan lainkaan, kuinka vääristynyt hänen ja Virpin välinen "suhde" on.
Sitä pelkäämääni kouluammuskelua käsiteltiin hyvin ohimennen. Kirjan pääasiallinen tarkoitus onkin kai yrittää kuvata, millaiset syyt äärimmäiseen tekoon voivat johtaa. Franz on vain niin äärettömän vaikeasti ymmärrettävä hahmo, ettei mitään rajaa. En ymmärtänyt, miksi hän kokee tarpeelliseksi kuskata Virpille herkkuja keskellä yötä ja vielä vähemmän ymmärsin, mitä hän koki voittavansa ammuskelulla.
Viimeinen sana on ihan vetävästi kirjoitettu, mutta ne Franzin filosofoinnit olivat harvinaisen turruttavaa luettavaa. Tunnetasolla en kokenut mitään suuria, mutta tulipahan luettua.
