Rosamund Lupton: Sister
Piatkus 2010, 358s.
Hankin Sisterin hyllyyni blogisuositusten perusteella joskus viime kesänä. Vaikka kirja kiinnostikin kovasti, lukeminen lykkääntyi jostakin syystä. Nyt kun suomennoskin on jo ilmestynyt, päätin viimein tarttua tähän. Ihan aluksi täytyy todeta, että minä taidan olla aika leväperäinen blogikirjoitusten lukija. Tai sitten minulla on harvinaisen unohtavainen pää, sillä jostakin syystä en tiennyt, mitä tältä kirjalta voisi odottaa. Sen verran kuitenkin, mikä jo kannestakin selviää: kertoja haluaa löytää kadonneen siskonsa.
Heti kun Beatrice kuulee äidiltään siskonsa Tessin kadonneen, pakkaa hän matkalaukun ja lähtee ensimmäisellä lennolla Lontooseen. Beatrice ja Tess ovat aina olleet läheiset, eikä Beatrice voi ymmärtää, minne sisko on voinut noin vain kadota. Tessin elämästä selviää asioita vähän kerrallaan niin lukijalle kuin Beatricellekin. Voiko toisen ihmisen tuntea läpikotaisin?
Yllätyin tätä kirjaa lukiessa siitä, että tämähän onkin jännityskirjallisuutta eikä perinteinen lukuromaani, niin kuin jostain syystä kuvittelin. Mutta pettyä en osannut, sillä kirja oli todellinen page turner. Aloitin Sisterin lukemisen perjantaina ja lopetin seuraavana päivänä. Kotityöt jäivät vähiin, sillä halusin mahdollisimman pian kuulla tarinan loppuun.
Lupton on selvästi taitava kertoja. Beatricen epätoivo, ikävä ja tuska olivat niin hyvin kuvaillut, että minä kärsin lukemisen ajan pidätetyn itkun aiheuttamasta päänsärystä. (Ja ihan mielettömästä sisarusikävästä. Teki mieli soittaa niille kaikille aivan heti, että älkää ikinä missään nimessä menkö edes hetkeksi hukkaan! Pysykää tallessa, kaikki!)
Luptonin toinen kirja, Afterwards, on myös löytänyt tiensä kirjahyllyyni. Odotukset ovat korkealla, mutta olen melko varma, etten joudu pettymään senkään suhteen.
Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia
