Stephen King: Pimeä yö, tähdetön taivas
(Full Dark, No Stars, 2010)
Tammi 2012, 355s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Stephen King on ehdottomasti yksi parhaista kertojista. Ainakin minun mittapuullani. Luin tämän neljän novellin kokoelman ensimmäisen kerran vuosi sitten englanniksi. Silloinkin pidin lukemastani, mutta ei-niin-täydellinen kielitaitoni hivenen söi lukunautintoa. Tällä kertaa sain heittäytyä karmeisiin kostotarinoihin ilman toistuvaa sanakirjaan turvautumista ja voi, miten minä nautin! Tai siis... hmmm... no, nautin kyllä, vaikka tarinat kauheita ovatkin. Vaikka joitakin juonenkäänteitä toki muistinkin, olin unohtanut vähintään tarpeeksi, jotta saatoin yllättyä ja järkyttyä uudestaan ja uudestaan.
Suosikikseni tällä toisella lukukerralla nousi kirjan päätösnovelli, Onnistunut avioliitto. Darcy Andersonille selviää vahingossa, yli 20 vuoden avioliiton jälkeen, ettei hän tunnekaan miestään niin hyvin kuin luuli tuntevansa.
"Tiesikö Darcy kaiken miehestään? Ei suinkaan. Eikä Bob tiennyt kaikkea hänestä - - Heillä oli onnistunut avioliitto, yksi niistä noin viidestäkymmenestä prosentista, jotka pelasivat pitemmän päälle. Hän uskoi sen samalla tavalla kyseenalaistamatta kuin uskoi painovoiman pitävän hänet maan pinnalla hänen kävellessään jalkakäytävällä.Kunnes kävi eräänä iltana autotallissa."
Darcy joutuu kohtaamaan totuuden oman avioliittonsa kulissien takana, eikä se tietenkään ole helppoa.
Myös ne kolme muuta novellia ovat erittäin hyviä: 1922 on ehkä perinteisintä Kingiä, Iso kuski aiheutti minussa eniten halua sulkea silmät piinaavissa kohdissa ja Kahden kauppa herättää sellaisia "Mitä sinä tekisit?" -ajatuksia, joihin ei oikeastaan halua vastata rehellisesti.
Mitäpä tästä kirjasta muuta osaisi sanoa kuin sen, että tämä kannattaa lukea. Uskoisin, että tämä kirja sopii myös yleensä kauhu-genreä vältteleville lukijoille, sillä esimerkiksi yliluonnollisuuksia tässä esiintyy vain hitusen, jos ollenkaan.
