Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
(Instructions for a Heathwave, 2013)
Schildts & Söderströms 2014, 287s.
Suom. Maija Kauhanen
Varoitus tukalasta helteestä pitäisi lukea kiireettömästi, mieluiten tukalassa helteessä. Minulla ei ollut lukemisen kanssa kiire, mutta helteiden jälkeen piinaavan koleaksi kääntynyt ilma ei oikein sopinut kirjan tunnelmaan. Ehkä tämä säätilan muutos aiheutti myös sen, että lukeminen oli todella hidasta ja vaivalloista.
On kesä1976 ja Lontoossa paahdutaan painostavassa kuumuudessa. Vettä säännöstellään kuivuuden jatkuttua jo kuukausia ja elämä tuntuu tahmealta. Grettan mies, Robert, lähtee ostamaan sanomalehteä, kuten joka aamu, mutta tällä kertaa hän ei tule takaisin. Grettan ja Robertin jo aikuiset lapset kiiruhtavat äitinsä tueksi ja etsimään kadonnutta isäänsä. Sisarusten välejä hiertää asia jos toinenkin ja muutamassa päivässä paljastuu erinäisiä salaisuuksia, niin omia kuin muidenkin.
Aoife joutuu vastustamaan halua kiristellä hampaitaan, heittää jotakin seinään. Miksi yksi vuorokausi perheen seurassa kykenee alentamaan ihmisen takaisin murrosikään? Jatkuuko tämä taantuminen vielä entisestään? Menettääkö hän tästedes kymmenen vuotta päivässä?
O'Farrellin kerronta on jälleen kerran taidokasta. Riordanin perheenjäsenet tuntuvat uskottavilta samoin heidän välisensä ristiriitaiset suhteet. Teksti ja käännös ovat hyvää kieltä, tarina on uskottava ja kiehtova. Silti jokin tässä kirjassa tökki vastaan. Ehkä lukuhetki oli täysin väärä, sillä en lukiessanikaan osannut nimetä kirjasta mitään vikoja. Pidin kaikesta, mutta en tarpeeksi. Lukeminen oli tosiaan kamalan hidasta ja jatkuvasti kaipasin jotakin nimeämätöntä piirrettä, joka olisi napannut minut kunnolla kirjan tapahtumiin mukaan.
Varoitus tukalasta helteestä kärsi väärästä lukuhetkestä, mutta on silti suosittelujen arvoinen kirja.
