Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
(Instructions for a Heathwave, 2013)
Schildts & Söderströms 2014, 287s.
Suom. Maija Kauhanen
Varoitus tukalasta helteestä pitäisi lukea kiireettömästi, mieluiten tukalassa helteessä. Minulla ei ollut lukemisen kanssa kiire, mutta helteiden jälkeen piinaavan koleaksi kääntynyt ilma ei oikein sopinut kirjan tunnelmaan. Ehkä tämä säätilan muutos aiheutti myös sen, että lukeminen oli todella hidasta ja vaivalloista.
On kesä1976 ja Lontoossa paahdutaan painostavassa kuumuudessa. Vettä säännöstellään kuivuuden jatkuttua jo kuukausia ja elämä tuntuu tahmealta. Grettan mies, Robert, lähtee ostamaan sanomalehteä, kuten joka aamu, mutta tällä kertaa hän ei tule takaisin. Grettan ja Robertin jo aikuiset lapset kiiruhtavat äitinsä tueksi ja etsimään kadonnutta isäänsä. Sisarusten välejä hiertää asia jos toinenkin ja muutamassa päivässä paljastuu erinäisiä salaisuuksia, niin omia kuin muidenkin.
Aoife joutuu vastustamaan halua kiristellä hampaitaan, heittää jotakin seinään. Miksi yksi vuorokausi perheen seurassa kykenee alentamaan ihmisen takaisin murrosikään? Jatkuuko tämä taantuminen vielä entisestään? Menettääkö hän tästedes kymmenen vuotta päivässä?
O'Farrellin kerronta on jälleen kerran taidokasta. Riordanin perheenjäsenet tuntuvat uskottavilta samoin heidän välisensä ristiriitaiset suhteet. Teksti ja käännös ovat hyvää kieltä, tarina on uskottava ja kiehtova. Silti jokin tässä kirjassa tökki vastaan. Ehkä lukuhetki oli täysin väärä, sillä en lukiessanikaan osannut nimetä kirjasta mitään vikoja. Pidin kaikesta, mutta en tarpeeksi. Lukeminen oli tosiaan kamalan hidasta ja jatkuvasti kaipasin jotakin nimeämätöntä piirrettä, joka olisi napannut minut kunnolla kirjan tapahtumiin mukaan.
Varoitus tukalasta helteestä kärsi väärästä lukuhetkestä, mutta on silti suosittelujen arvoinen kirja.
Luen tätä parhaillaan.
VastaaPoistaOmppu, voi odotan mielenkiinnolla sinun ajatuksiasi!
PoistaMinä luin kirjan vuosi sitten, ostin Lontoosta lomalukemiseksi ja pidin kovasti. Varmasti lukuhetki, Lontoo ym. vaikuttivat ja haluankin lukea enemmän O'Farrellia.
VastaaPoistaKatja, täytyykin käydä blogissasi lukemassa arviosi! Minulle tämä oli kolmas O'Farrell ja eniten olen tykännyt siitä, jonka luin englanniksi (The Vanishing Act of Esme Lennox).
PoistaMinä luin sen ensimmäisen Farrellilta käännetyn vasta tänä vuonna, mutta siitä jäi niin hyvä maku suuhun, että mielelläni tähän tartun. Tänään olisi ollut otollinen päivä kirjan lukemiseen, tuskastuttavan kuuma +30 C!
VastaaPoistaJane, ihanan lämmin päivä teillä! Minä jupisen melkein joka päivä viileästä tai kylmästä merituulesta, joka pilaa mun hellepäiväni ;)
PoistaKiinnostuin tästä jo Katjan arvion myötä viime vuonna, ja itse asiassa lainasinkin alkuteoksen kirjastosta tuolloin (siinä oli muuten hirmu paljon tyylikkäämpi kansi kuin tässä suomennoksessa). Lukeminen ei kuitenkaan oikein edennyt, osittain kielen takia (noloa tunnustaa, mutta olen päästänyt enkkuni rapistumaan), ehkä yritän uudelleen, kenties käännöksenä.
VastaaPoistaMaria, minä pidän kyllä tästäkin kannesta, vaikka onkin kovin erilainen alkuperäiseen verrattuna. Ja tosiaan näen tämän kirjan taidokkuuden, mutta jostakin käsittämättömästä syystä kirja tuntui raskaalta lukea.
PoistaMaija, mietin vielä, että kun olet pitänyt englanniksi lukemastai O'Farrellin romaanista eniten, niin voisiko kyse olla siitä, että O'Farrell ei oikein käänny suomeksi. Että on jotain pieniä nyansseja, jotka eivät siirry kielestä toiseen. Minä nimittäin en saanut aikanaan mitään otetta Siri Hustvedtiin, kun luin häntä suomeksi. Tilanne muuttui täysin, kun aloin lukea häntä englanniksi.
VastaaPoistaKunhan tässä mietiskelen. Sain eilen muuten luettua tämän loppuun, mutta bloggausten kirjoitus on nyt juuri vähän jähmeää.
Omppu, samaa mietin vähän itsekin. Ehkäpä yritän lukea seuraavan O'Farrellin englanniksi :)
Poista