Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzanne Collins. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzanne Collins. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. heinäkuuta 2018

Matkijanärhi

Suzanne Collins: Matkijanärhi
WSOY 2015, 12h 30min
Suom. Helene Bützow
Lukija: Heljä Heikkinen


Nälkäpeli-trilogian päättävä Matkijanärhi oli minulle sarjan kirjoista ahdistavin. Juhlavuoden nälkäpeli on keskeytynyt ja Katniss on edelleen elossa, mutta hänellä ei ole enää kotia johon palata. Koko alue 12 on tuhottu ja vain murto-osa alueen asukkaista on onnistunut pakenemaan tuholta. On kapinan ja vallankumouksen aika. Katnissista muovataan vallankumouksen johtohahmoa, eräänlaista onnenkalua.

Kun on kahden kirjan ajan saanut jännittää, pysyvätkö Katniss ja Peeta hengissä, tuntui jo vähän raskaalta jatkaa samaa pelkäämistä kolmannen kirjan verran. Mutta tarina kyllä kulkee jälleen vauhikkaasti ja niin koukuttavasti, että mitään turtumista ei ehtinyt syntyä. Kuten aiemmissa osissa, tässäkin riittää yllätyksiä (enimmäkseen ikäviä) ja taisteluita, jotka luonnollisesti vaativat kuolonuhreja. Loppuratkaisu oli minusta virkistävä, sillä pelkäsin jotakin ennalta-arvattavampaa ratkaisua.

En ihmettele lainkaan sarjan saamaa suosiota! Varmasti jonain päivänä katson elokuvatkin, mutta ehkä odotan vielä muutaman vuoden, että voin katsoa ne yhdessä esikoisen kanssa.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Vihan liekit

Suzanne Collins: Vihan liekit
WSOY 2015, 12h 31min.
Suom. Helene Bützow
Lukija: Heljä Heikkinen

Katniss ja Peeta ovat selvinneet hengissä nälkäpelistä. Tilanne on kaikin puolin ennenkuulumaton ja lisäksi Katnissille vaarallinen. Presidentti Snow ei ole lainkaan innoissaan Katnissin viimeisimmästä tempauksesta ja tekee asian hänelle selväksi. Koska seuraava nälkäpeli on järjestyksessään 75. on Capitolissa päätetty, että sen osallistujat arvotaan entisten voittajien joukosta. Koska Katniss on alueensa ainoa naispuolinen voittaja, on selvää että hän on jälleen yksi kilpailijoista.

Nälkäpeli-sarjan toisessa osassa pysyvät vauhti ja jännitys helposti ensimmäisen osan tasolla. Oikeastaan tässä alkoi pelottaa jo hieman enemmän, sillä enää Katnissilla ei ole vastassaan "vain" muita kilpailijoita, vaan selvästi isompia pahiksia.

Loppuratkaisu osoittaa, että lisää taisteluita on tulossa ja ne ovat jopa arvaamattomampia kuin areenalla käydyt.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Nälkäpeli

Suzanne Collins: Nälkäpeli
WSOY 2015, 11h 52min.
Suom. Helene Bützow
Lukija: Heljä Heikkinen

Nälkäpeli on monen muun kirjan tavoin keikkunut lukulistalla pienen ikuisuuden. Sisko toi minulle kaksi ensimmäistä osaa lainaan vuosia sitten, mutta palautin ne lukemattomina, kun löysin koko sarjan yhteisniteenä omaksi. Mutta sekin siis on jäänyt hyllyyn nököttämään.

Äänikirjat toimivat minulla näköjään tämmöisinä matalan kynnyksen lukujonon purkajina. Perinteisesti lukemalla helposti uuvun, jos kirjan alku on hidas. Olen niin hidas lukija, että harmittaa lukea pari päivää ihan vain päästäkseen kirjassa sellaiseen kohtaan, jossa jotain alkaa tapahtua. Nälkäpeli tosin alkaa vauhdikkaasti, joten luultavasti paperikirjakin olisi pitänyt otteessaan, mutta sellaiseen kolmen kirjan paksuiseen opukseen tarttuminen on ihan oma asiansa sekin...

Nälkäpeli sijoittuu mantereelle, joka aiemmin tunnettiin Yhdysvaltoina. Lukuisat sodat ja luonnonmullistukset ovat tehneet tuhojaan ja alue tunnetaan nykyisin Panemina. Se on jaettu numeroituihin alueisiin, sektoreihin, joiden välillä eivät tavalliset ihmiset pääse matkustamaan. Kerran vuodessa järjestetään nälkäpeli, johon arvotaan kunkin alueen nuorista kaksi osallistujaa, tyttö ja poika. Peli on raaka: osanottajat taistelevat vaikeissa olosuhteissa toisiaan vastaan ja viimeiseksi hengissä pysynyt julistetaan voittajaksi. Kaikkea seurataan tarkkaan ja peliä seurataan myös kotikatsomoissa. 16-vuotias Katniss ei pysähdy harkitsemaan muita vaihtoehtoja, kun hänen pikkusiskonsa nimi nostetaan osallistujia arvottaessa. Hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi Primin tilalle.

En ole nähnyt näistä kirjoista tehtyjä elokuvia, mutta japanilainen Battle Royale on tullut katsottua, joten idea tuntui siinä mielessä tutulta. Asetelma on julma ja karu, mutta tarinassa on silti mukana myös lämpöä ja ripaus huumoriakin.

Haluan antaa erityiskehuja Heljä Heikkiselle, joka ei pelkää eläytyä lukemaansa tekstiin. Kun joku huutaa, hädän tai vihan kuulee myös kirjan kuuntelija. Muutenkin tätä oli erityisen miellyttävä kuunnella.

Jos jollakin muullakin on tämä sarja vielä kokematta, niin kannustan tarttumaan siihen nyt! Jännittävä ja toiminnantäyteinen seikkailu sopii hyvin yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. Yläikärajaa ei onneksi ole.