 |
| Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017) Bazar 2018, 363s. Suom. Maija Heikinheimo |
Flavian kotiinpaluu ei ole ollenkaan niin hohdokas ja täynnä onnentunteita kuin hän olisi toivonut. Isä on sairastunut keuhkokuumeeseen ja viruu sairaalassa niin huonossa kunnossa, ettei häntä saa mennä edes katsomaan. Tekemistä Flavialta ei kuitenkaan puutu, sillä hän sattuu - jälleen kerran - löytämään ruumiin ja ryhtyy omatoimisesti ratkaisemaan rikosta.
Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjan kahdeksas osa on mielestäni sarjan parhaimmistoa. Tarina porhaltaa eteen päin päättäväisesti eikä vauhdista voi oikein hypätä välillä pois, vaan on pysyttävä kiltisti mukana päätepysäkille asti. Flavia pääsee hyödyntämään kemiantaitojaan ja harjoittamaan päättelykykyään siinä määrin, ettei hän ehdi hirveästi edes huolehtia isänsä voinnista. Toki Flavia on monella tapaa epäuskottava hahmo, mutta silti myös ihastuttava. Ikäisekseen hän on harvinaisen tarkkasilmäinen, mutta tällä kertaa minä hoksasin muutaman seikan ennen häntä.
Lukeminen on ollut jo jonkin aikaa takkuista, mutta näköjään Bradleyn kirjoilla ja Maija Heikinheimon suomennoksilla on lukuiloa elvyttävä vaikutus. Oli ihanaa lukea kirjaa, joka vei mukanaan näin tehokkaasti!
Tähänkin kirjaan Bradley viskasi loppuun sellaisen koukun, että seuraavan osan toivoisi ilmestyvän mieluiten heti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti