 |
| Karin Erlandsson: Helmenkalastaja (Pärlfiskaren, 2017) S&S 2017, 247s. Suom. Tuula Kojo Kuvitus: Tuuli Toivola |
Karin Erlandssonin Helmenkalastaja voitti Schildts & Söderströmin Berättelsen är bäst! -lastenromaanikilpailun vuonna 2016. Se on palkittu myös Runeberg Junior -palkinnolla tänä vuonna.
Miranda on orpo helmenkalastaja, jota pidetään helmenkalastajista parhaana. Miranda vaikuttaa olevan ihan tyytyväinen melko yksinäiseen elämäänsä, vaikka se aika niukkaa onkin. Ainakaan hän ei ilahdu tippaakaan kun Mirandan veneenkuljettajana toimiva Marko ottaa kerran mukaansa jatkuvasti puhua pälpättävän Sirkan, jonka jättää päivän päätteeksi Mirandan hoteisiin. Olosuhteiden pakosta Miranda ottaa Sirkan mukaansa kun hän lähtee etsimään Silmäterää, tarunhohtoista helmeä, joka on suurin kaikista. Kerrotaan, että Silmäterän löytäjä saa kaiken toivomansa, eikä kaipaa enää koskaan mitään. Silmäterän etsiminen ei kuitenkaan ole vaaratonta, sillä lukuisat ihmiset, mukaanlukien sekä Mirandan että Sirkan vanhemmat, ovat lähteneet etsimään Silmäterää ja jääneet sille tielleen.
Helmenkalastaja on viehättävä satu ikävästä ja ystävyydestä. Ääneenluettavaksi se oli kuitenkin hieman haastava. Lauseet ovat lyhyitä ja virkkeiden rytmi sellainen, joka vaati totuttelua. Esimerkiksi virke "Sukellamme luolassa koko päivän, meidän ei tarvitse etsiä uusia paikkoja." vaatii pilkun kohdalla pidettäväksi huomattavasti pidemmän tauon kuin "tavallisesti" tarvitsisi. Minusta teksti on haaveksivaa ja utuista, mikä kyllä sopii tarinan tunnelmaan loistavasti, mutta on tosiaan omaan suuhuni jotenkin töksähtelevää.
Tarinasta pidimme kaikki. Ajoittain se tuntui etenevän vähän hitaasti, mutta todella jännittäviäkin kohtauksia kirjaan mahtui. Ainoastaan se jäi harmittamaan lapsia, etteivät aivan kaikki avoimet kysymykset saaneetkaan lopussa vastauksia.
---
Helmet-lukuhaaste 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti