 |
| Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi Avain 2015, 88s. |
Lukemiseen nihkeästi suhtautuville nuorille on vaikea keksiä sopivaa luettavaa suositeltavaksi. Useimmiten omatkin kouluikäiseni toivovat, että kirjat olisivat tosi hauskoja tai jänniä ja mahdollisimman ohuita. Onneksi on olemassa myös selkokielisiä nuortenkirjoja.
Poika joka katosi on selkokielinen versio Marja-Leena Tiaisen nuortenkirjasta Poistui kotoaan. 17-vuotiaan Hannan pikkuveli Mikko katoaa. Hän on tunnollinen ja luotettava poika, joka on jostakin syystä valehdellut äidilleen illanviettosuunnitelmistaan. Mikkoa ei saada kiinni puhelimella, eikä hänestä löydy merkkiäkään. Perhe joutuu elämään pitkään epätietoisuudessa.
Lyhyet virkkeet kertovat tarinaa vain niillä sanoilla, jotka ovat välttämättömiä. Kuvailevia adjektiiveja ei turhaan viljellä, ei epätietoisten perheenjäsenten tuskaisia ajatuskulkuja tai pitkiä dialogeja. Silti tarina on kokonainen ja koskettava. Tätä ei olisi kannattanut lukea illalla ennen nukkumaanmenoa, koska surullista tarinaa seuraavat levottomat unet.
---
Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin
Minustakin tämä on hyvä selkoromaani nuorille. Alkuperäisteosta en ole lukenut, mutta uskoisin pitäväni siitäkin. Selkoversioita saisi tulla paljon enemmän, sillä osalle nuorista ne ovat melkeinpä ainoa kirjallisuustyyppi, jonka lukeminen onnistuu. Toki markkinat ovat kai rajalliset (vai onko vain ihmisten tietoisuus liian kapeaa ja siksi näitä ei osteta), mutta silti toivoisin niin kovasti selkokirjojen määrän merkittävää kasvua.
VastaaPoistaSuketus, Selkokirjavalikoima tuntuu kyllä kovin pieneltä. Onkohan niiden suhteen vähän sama kuin isotekstistenkin, että tosiaan markkinat ovat niin pienet, ettei julkaiseminen oikein kannata? :/
PoistaOli syy mikä tahansa, iso harmi se on joka tapauksessa.