Ei sinne yllä myrskysää

Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää
Karisto 2018, 231s.

Ensin kaikki on aivan tavallista ja hyvää, mutta hetkessä hyväkuntoisesta ja toimeliaasta äidistä tulee täysin vahdittava dementikko. Hannelen ilo uudesta asunnosta hiipuu huolen alla. Hän yrittää parhaansa mukaan tukea isäänsä äidin hoitamisessa, mutta tilanne on todella uuvuttava heille molemmille. Vuodet vierivät, eikä Hannelen elämään mahdu oikein muuta kuin työ ja äidin hoitaminen sekä isän tukeminen.

Reilun kymmenen vuoden ajanjakso Hannelen elämässä on todella raskas. Ikääntyvät vanhemmat tarvitsevat koko ajan enemmän apua, äiti tietenkin erityisesti. Miten käy oman (etä)parisuhteen ja harrastusten? Kuinka suhtautua ristiriitaisiin tunteisiin?

Ei sinne yllä myrskysää on Anneli Suusaaren esikoisromaani. Ihastuin jo Kariston kuvastossa tähän kansikuvaan, sillä pidän sen tunnelmasta. Käsillä tekeminen tuntuu minusta rauhoittavalta ja kotoisalta. Jouhevasti kirjoitettu tarina on teknisesti miellyttävää luettavaa, mutta aiheeltaan todella raskas. Olen seurannut läheltä, millaista tasapainottelua muistisairaan kanssa eläminen on ja tiesin, että omaishoitajalle tilanne on todella raskas. Helpotukseksi tarkoitettujen virikepäivien jälkeen muistisairaan kanssa voi olla monta päivää tavallista raskaampaa, jolloin lyhyen levon hyödyt jäävät olemattomiksi.

Hannelen ja hänen isänsä tilannetta oli raskas seurata. Olisin niin kovasti toivonut heille - ja äidillekin - helpompaa elämää ja iloisempia aikoja. Onneksi ajoittain palataan Marjatta-äidin nuoruusmuistoihin, joissa kuvataan muun muassa erilaisia mekkoja ja tanssi-iltoja, joissa niitä on päästy käyttämään. Pisimpään äidin muistissä säilyvätkin tanssiaskeleet ja musiikin rytmi.

Lempeä ja kaunis kirja vaikeasta aiheesta.