Nyt nolottaa

Arvatkaa, mitä minä tein eilen ihan vahingossa?
Kolme asiaa.

Menin kirjastoon VAIN palauttamaan kirjoja, mutta lähdin pois yhden uuden lainakirjan kanssa. Oli pakko lainata Tyttö joka muuttui lasiksi, koska olen kuullut siitä kehuja ja se on niin uusi ja sitä on muuten tosi vaikea saada käsiinsä ja kun siinä on nätti kansi... Ja eihän nyt yksi kirja lisää ole kovin paljon?

Sitten kävin kahdella kirppiksellä katsomassa, löytäisinkö jonkin hauskan kankaan. En löytänyt, mutta ostin vahingossa 6 kirjaa. Kuusi! Mutta ne oli hurjan halpoja ja kaikki vaikuttivat mielenkiintoisilta. Jenny Colgania en ole ikinä lukenut, mutta kansi oli tosi symppis. Brooke Shieldsin ostin, koska muiden masennuskokemukset kiinnostavat. Nedjman Manteli houkutteli kauniilla kannellaan, samoin Naipaulin Lumotut siemenet. Jodi Picoultin Sisareni puolesta on taas ollut lukulistalla ikuisuuden. Alimmaisena pinossa kököttää minun paheeni, Anni Polvan Anna mun kaikki kestää - leppoisa ja huoleton rakkausromaani.

Mutta se, mikä minua oikeasti nolottaa on tämä, kolmas tekoseni:
Illalla kävimme koko perheen voimin iltatorilla ja tein huikean löydön, Stephen Kingin Piinan ensimmäinen painos, täydellisessä kunnossa. Kotimatkalla alkoi pieni epäilys kalvaa mieltä ja arvatkaa mitä sain huomata? Että minulla oli se jo! Onneksi tällaista käy todella harvoin, mutta aina kun käy tulee todellakin sellainen olo, että nyt on kirjoja jo ihan tarpeeksi, kun en kerran muista mitä jo omistan. Voi voi voi. Nyt hävettää uudestaan. Mutta ei kerrota muille, eihän?