sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Tuskallinen lukukokemus

Minulla ei ole tapana jättää kirjoja kesken vaan luen ne sinnikkäästi loppuun. Ehkä joskus vielä käy niin, että aluksi huonolta vaikuttanut kirja yhtäkkiä muuttuukin hyväksi. Tänään sain päätökseen yhden kirjan, joka ei todellakaan muuttunut.

Luen aika paljon myös nuorten kirjoja ja useimmiten pidän niistä. Pari vuotta sitten tilasin summassa kolme House of Night sarjan kirjaa. Satunnaisten googlailujen tuloksena sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja sitä hehkutettiin vähintään Twilightin tasoiseksi. No, jotenkin niiden kirjojen lukeminen aina lykkääntyi ja lykkääntyi. Pikkusisko lainasi ne ja palautti naureskellen ja arvioi kirjat surkeiksi. Ajattelin, että ei se mitään, meillä on ennenkin mennyt mieltymykset ristiin, ehkä minä pidän näistä silti.

Viime kirjastoreissulta nappasin kaksi ensimmäistä kirjaa suomennettuina kotiin, koska ajattelin että äidinkielellä on aina nopeampi lukea. Niinpä tuhlasin aikaani ja aloin lukea P.C. & Kristin Castin vampyyrikirjaa Merkitty.




Mistä aloittaisin? Ensinnäkin ajatus siitä, että vampyyriksi ei tulla vampyyrin puremasta vaan jotkut vain murrosiässä alkavat muuttua sellaisiksi, on tökerö. Henkilöiden väliset tunnesiteet eivät vaikuta hääveiltä. Päähenkilö Zoey ilmeisesti rakastuu itseään vanhempaan vampyyrikokelaaseen, mutta tunne ei todellakaan välity. Kerta kaikkiaan juuri mikään ei välity lukijalle.

P.C. ja Kristin ovat äiti ja tytär. Joissakin kirjan kohtauksissa ei voi olla ajattelematta, että kerronnan teennäisyys johtuu juuri tästä sukulaissuhteesta. Toisaalta uskon ettei suomennos ole lainkaan parantanut kirjaa. Nuorten puhe on kankeaa, kutakuinkin tasoa "siis daa!"

Ehkä minun olisi aika opetella jättämään huonoilta vaikuttavat kirjat suosiolla kesken, kun oikeasti hyviäkin on olemassa.

Onneksi vastaan on tullut jotakin laadukastakin. Lasten ollessa hoidossa oli viimein mahdollisuus katsoa muutama elokuva ja yksi todella laadukas dokumentti. 9/11 alkaa kertomuksena yhden nuoren palomiehen kokelasajasta, mutta saa syyskuun 11. päivän aamuna hirvittävän käänteen. Suosittelen. Varatkaa nenäliinoja.

2 kommenttia:

  1. Haa, olipa kiva kuulla mielipiteesi kirjasta. En ole näitä nimittäin lukenut, mutta olen monta kertaa miettinyt, että pitäisikö. Ehkä ei sitten kuitenkaan. :D

    VastaaPoista
  2. marjis, juu, en tosiaankaan voi suositella näitä :D Ehkä nämä sopii sellaiseen hetkeen, kun ei halua käyttää lainkaan aivoja ja silti tuntea itsensä älykkääksi ;)

    VastaaPoista