"Äiti, onko se nyt läpinäkymätön?"

Aapeli (Simo Puupponen): Koko kaupungin Vinski 125s. (WSOY 1983, 9. painos)

On olemassa asioita, joita lapsena rakastaa, mutta jotka menettävät hohtonsa ajan myötä. Voin kertoa, että onneksi minun kohdallani Koko kaupungin Vinskille ei ole käynyt näin. Voi miten kotoisa olo minulla oli Vinskin seurassa Hömpstadin kaupungissa ja arvatkaa vain kuinka paljon meillä on puhuttu näkymättömyyspulverista! :) (Tai läpinäkymättömyyspulverista, kuten meillä sanotaan) Oma kappaleeni Koko kaupungin Vinskistä on kirjaston poistokirja, jota on luettu selvästi monen monta kertaa. Tätä ei voi lasten käsiin luovuttaa, mikäli haluaa pitää kaikki sivut tallessa.

Vinski on kutakuinkin 10-vuotias punatukkainen poika, joka eräänä alkukesän päivänä astuu apteekkin ja ostaa kymmenellä markalla näkymättömyyspulveria, sitä ranskalaista. Näkymättömänä voi kävellä seinien läpi ja tehdä vaikka mitä siinä sivussa. Vinski vierailee opettajattarensa kotona, neiti Naranterin tyynykerhon kokouksessa ja herra Haljuliinin luona. Hän joutuu seikkailuun Hanurinomistajan huvilassa, ottaa komentoonsa Lutikkalinnan laiskat äijät ja viimeisessä kappaleessa ansaitsee arvonimekseen Koko kaupungin Vinski.

Aapelin kieli on hauskaa, höpsöttelevää - pakinoitsijalle erittäin sopivaa. Minusta tätä oli harvinaisen helppo lukea ääneen, tosin se voi johtua siitä, että lapsena kuuntelin tätä kasetilta monet kerrat ja jotenkin tekstin poljento on jäänyt muistiin.

"Hanurinomistaja asui suuressa huvilassa, joka ei ollut aivan kaupungin laidassa vaan siis jokseenkin kaupungin keskellä. Kyllä hän omisti muutakin kuin hanurin, mutta koska hän nyt joka tapauksessa omisti kaupungin ainoan hanurin, niin häntä sanottiin Hanurinomistajaksi erotukseksi kaiken maailman huuliharpun ja mandoliinin omistajista."

Kirjan on kuvittanut Maija Karma. Pidän hänen kuvituksestaan oikein paljon. Kuvatekstit luin itsekseni vasta jälkikäteen, ettei tarinoiden kulku olisi kärsinyt. Tämä varotoimi taisi kuitenkin olla turhaa, koska kuvatekstien tyyli oli aivan mainio, tuntui kuin Aapeli olisi tutkinut kuvia kanssani ja kommentoinut niitä hassuun tapaansa. Esimerkiksi yllä olevan kuvan kuvatekstissä lukee: "Yleisön riemuitessa ajaa Hömpstadin vakinainen palokunta paikalle. Palvelusvuosiensa vuoksi jo eläkkeelle joutuva tamma panee parastaan ja kärryjen kolina miltei tukahduttaa kellotapulista kuuluvat Liisan hätähuudot."

Tämä kirja kannattaa kyllä lukea, sillä tämä jos mikä sopii kesään ja tästä tulee hyvälle tuulelle. :)