Emman kakut, leivokset & jäätelöt

Emma Iivanainen: Emman  kakut, leivokset & jäätelöt

Docendo 2015, 144s.

Olen ollut kutakuinkin koko ikäni makean perään. En halua edes ajatella, millaisia määriä herkkuja olen syönyt. Alkuvuodesta otin (jälleen kerran) itseäni niskasta kiinni ja päätin karsia herkkujen määrää merkittävästi ja samalla vähän liikkuakin aiempaa enemmän.

Onkin siis melkoista kohtalon ivaa, että tällaisen (toivottavasti pysyvän) elämäntaparemontin alettua postilaatikkoon kolahti yllätyksenä bloggaaja Emma Iivanaisen uusi kirja, johon on koottu houkutteleva valikoima toinen toistaan herkullisempien kakkujen, leivosten ja jäätelöiden reseptejä.

Kirja on hyvin kaunis ja laadukkaasti tehty. Iivanaisen itse ottamat kuvat ovat todella upeita ja houkuttelevia. Reseptit on valittu siten, että ne todennäköisesti onnistuvat vähän kömpelömmältäkin leipurilta. Odotan sopivaa tilaisuutta testata omaa osaamistani maapähkinäbrownieseilla, mustikka éclair -leivoksilla ja vadelma-suklaa-juustokakulla. Tähän mennessä olen kokeillut vasta yhtä reseptiä, Dulce de leche -mutakakkua, jossa on erikoisuutena hitunen suolaa ja päällä tahmeanmakea kinuskikuorrute.

Myönnän, ettei tämä kakku näytä kovin herkulliselta, mutta kyllä se vain oli. Todella maukas.

Paistoin kakkua ohjeen mukaan 15 minuuttia, mutta kakku jäi keskeltä silkaksi taikinaksi. Ei se kyllä makua heikentänyt tippaakaan, mutta vaikeutti kakun jakamista tasan. Tarkkasilmäiset saattoivat jo huomata, että kuvissa on kaksi eri kakkua. Kinuskia jäi nimittäin niin paljon yli, että tein seuraavana päivänä toisen kakun. Sitä paistoin 20 minuuttia, mutta sisus oli edelleen juoksevaa. Paistoaika on siis hyvin riippuvainen uunista, mutta oikeastaan ihastuin tähän lämmitettyyn taikinaan… ;)

Yksi erityisen hyvä juttu näissä Iivanaisen kakkuohjeissa on se, että ne on tehty pienehköjä kakkuja varten. Tämän kirjan ohjeet ovat pääsääntöisesti halkaisijaltaan 16 sentin kakuille, joten tässä meidän viisihenkisessä perheessä jokainen sai sopivan kokoisen palan, eikä kenenkään tarvinnut väkisin syödä toista tai kolmatta palaa. (Saatoin syödä ne ihan vapaaehtoisesti, flunssaisena Downton Abbeyta katsellen…)

Mikäli kaipaat jotain uutta tarjottavaa seuraaville synttäreille tai työpaikan kahvipöytään, suosittelen etsimään ideoita tästä kirjasta. Selkeät ohjeet ja enimmäkseen tutut raaka-aineet helpottavat uuteen reseptiin tarttumista.