lauantai 9. toukokuuta 2015

Nuoruudenystävä

Alice Munro: Nuoruudenystävä
(Friend of My Youth, 1990)
Tammi 2015, 32s.
Suom. Kristiina Rikman

Olen mykistynyt.
Luin eilen illalla loppuun Alice Munron novellikokoelman Nuoruudenystävä, joka teki todella suuren vaikutuksen. Kirjan kaikki kymmenen novellia ovat ällistyttävän tarkkanäköisiä, häkellyttäviä, viiltäviä. En ole hetkeen nauttinut lukemisesta näin paljon. Näihin novelleihin on mahdotonta olla uppoutumatta, sama miten paljon kaikki kolme lasta yrittäisi häiritä äidin lukuhetkeä.

Suosikikseni nousi niminovelli Nuoruudenystävä. Tarinankertojana on nainen, jonka äiti työskenteli nuorena jonkin aikaa opettajana pienessä kyläkoulussa. Tuon ajan hän asui cameronilaista uskoa harjoittavien sisarusten, Floran ja Ellien luona, joiden mailla koulukin sijaitsi. Floran ja Ellien väleissä on jotakin erikoista, joka paljastuu asteittain. Minusta tarina on kaikkine solmuineen ja käänteineen täydellinen, vaikka tarinan kaikki taustat eivät selkenekään.

Näissä novelleissa ei yritetä johtaa lukijaa harhaan, mutta silti moni tarina keikahtaa lopussa yllättävään suuntaan ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa tyystin erilaiselta. Monta kertaa novellin alussa luulin lukevani henkilön A tarinaa, mutta pääroolissa olikin lopulta joku toinen. Munron henkilöt eivät ole välttämättä silmiinpistävän erikoisia, mutta tavallisuuden alta paljastuu mitä omituisimpia asioita.

Tämä oli vasta toinen Munrolta lukemani kirja, mutta olen jo aivan myyty. Rakastan Munron tapaa kertoa tarinoita, eikä Rikmanin suomennoksissakaan ole mitään mukisemista.

Munroa on helppo suositella laadukkaan tarinoinnin ja novellien ystäville. Myös novelleja kaihtavien toivoisin hänen tuotantoonsa tutustuvan, sillä Munro todella hallitsee tämän lajin.

4 kommenttia:

  1. Yhdistyn jokaiseen kirjoittamaasi sanaan. Niin totta.

    Itse kärsin novellikammosta, mutta Munrosta nautin täysin. Niinkin paljon, että kohta loppuu luettava kesken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Minulla ei enää ole suoranaista novellikammoa, mutta silti niitä tulee toisinaan vältettyä. Munron kerronta on kuitenkin niin upeaa ja jotenkin suurta, etteivät novellit oikeastaan edes tunnu novelleilta.

      Minulla on tosiaan vielä paljon Munroa lukematta, mutta omaan hyllyyn olen ostanut jo ison osan hänen suomennetusta tuotannostaan sopivaa hetkeä odottamaan ;)

      Poista
  2. Mulla on tämä kirja kesken, mutta minäkin pidin paljon tuosta niminovellista. Aloitin Munroa samaan aikaan, kun mulla oli vielä Shieldsin Tavallisia ihmeitä ja vaikka arvostan Shieldsiä tosi paljon ja vaikka hänenkin novellinsa ovat hienoja, niin pakko myöntää, että novellistina Munro on parempi ja taidokkaampi. Ja se on jo paljon myönnetty, koska Shields on suosikkikirjailijoitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, Shieldsiä pitäisikin lukea taas. Häneltä en ole novelleja lukenutkaan, mutta romaaneista olen pitänyt paljon. Näin kun Munro on tuoreessa muistissa, olisikin vaikea uskoa kenenkään pistävän paremmaksi novellien suhteen, vaikka Shieldsinkään taitoja en yhtään epäile.

      Poista