 |
| Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi WSOY 2017, 275s. |
Mielensäpahoittajasta olen tainnut aiemmin todeta jotain sen suuntaista, että sympaattinen hahmo, mutta eiköhän tätä lajia ole luettu jo tarpeeksi. Sittemmin kirjaston pikalainahyllyyn ilmaantui Tuomas Kyrön viimeisin kirja, Mielensäpahoittajan Suomi, ja olin ihan että voi miten kivaa, minäpä luen tämän seuraavaksi!
Mielensäpahoittajan Suomi on kertojansa näköinen kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle. Pojantyttärelleen Mielensäpahoittaja juttujaan tässä kertoilee ja niin on jälleen viisaita sanoja, että ihanhan tätä lukiessa herkistyi. Tai jos nyt ei kaikki herkistänyt, niin kovasti olin silti monessa asiassa samaa mieltä.
"Voisimme päättää, että tästä hetkestä eteenpäin mikään uusi ei ole parempaa. Koska emme enää voi palata taaksepäin, niin jäädään tähän. Todetaan, että jo riittää. Hyvät on vaatteet, riittävät on asumukset ja kelvollinen puoliso. Nämä julkiset palvelut, tuo valikoima erilaisia maitojuomia ja naapuriakin siedän."
Sysisuomalainen jääräpää muistelee itsenäisyyden vuosia sekä koko kansakunnan että oman elämänsä tärkeistä asioista kertoillen. Tätä lukiessa tuli turvallinen olo.
"Kantamisen, synnyttämisen ja syöttämisen takia emäntien on vaikea päästää penikoista irti. Niistä tuntuu, että lapset ovat aina osa heitä itseään niin kuin ne olivat ensimmäiset kuukautensa. Penikat koettavat kieltää saman asian ja katkaista napanuoran monen monta kertaa. Isännän tehtävä on keksiä molemmille muuta puuhaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti