Minä, Simon, Homo Sapiens

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
(Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, 2015)
Otava 2017, 253s.
Suom. Lotta Sonninen

Nyt rasti seinään: luin e-kirjan!
Minä, Simon, Homo Sapiens on ollut minulla lainassa ihan perinteisenä kirjanakin, mutta en ehtinyt sitä silloin lukea. Nyt päätin viimeinkin perehtyä kirjaston e-kirja-palveluun kunnolla. Niinpä asensin tabletille tarvittavan lukuohjelman, plarasin hetken tarjontaa ja tämän kannen nähtyäni totesin että tämän luen. Ja niin luin.

16-vuotias Simon ei jaksaisi mitään ylimääräistä vouhotusta. Se on päällimmäinen syy sille, ettei hän ole vielä halunnut kertoa muille homoudestaan. Vanhemmille tuntuu olevan pieni shokki jo se, että Simon on alkanut juoda kahvia, joten voi vain kuvitella, millaisen vastaanoton homousuutinen saisi. Tuskin tuomitsevaa, mutta varmasti näyttävän. Mutta voiko Simon pitää salaisuutensa, kun ihan väärä ihminen päätyy lukemaan Simonin sähköposteja ja alkaa kiristää tätä? Mikäpä siinä oikein muukaan auttaa, kuin alistua vaateisiin, vaikka sitten tosi tehottomasti ja hitaasti.

En oikein tiedä, mitä kaikkea tältä kirjalta odotin, mutta sain kyllä monin verroin enemmän. Nuoret käyttäytyvät kuten heiltä voi odottaakin: vähän huonosti, vaikeaselkoisesti ja tunteikkaasti. Kavereiden kanssa ollaan läheisiä ja puhutaan paljon, mutta ei välttämättä niistä isoimmista asioista, joista eniten haluaisi jonkun kanssa jutella.

Simon on sympaattinen, kuten koko kirja. Tykkäsin ihan älyttömästi. Isoja asioita käsitellään ihastuttavan alleviivaamattomasti.