Ilmeisesti "loppukesä" oli niin lyhyt, että en ehtinyt tätä koostetta ajallaan julkaisemaan...
Mutta muun muassa nämä kirjat luin joskus silloin kun vielä oli kesä.
 |
| Taina Kinnari: Ei menny niinku Strömsössä, osa 2 Toim. Jami Järvelä Schildts & Söderströms 2012, 191s. |
Ryhmän ideahan on antaa vertaistukea kaikille muille poropeukaloille ja arjen toheloille. Ryhmän suosion ja kuvien määrän perusteella tällaiselle vertaistuelle on runsaasti kysyntää.
Ei menny niinku Strömsössä, osa 2 kokoaa yksiin kansiin sellaisen määrän arkisiä kämmejä ja muita pieniä (ja vähän isompia) epäonnistumisia, että jos tämän jälkeen ei poskia särje nauramisesta, niin kannattaa kääntää kirja oikein päin ja lukea uudestaan.
Jos joskus tuntuu siltä, että mikään ei suju, tästä kirjasta (tai siitä edellisestä osasta tai sieltä FB-ryhmästä) saa uutta uskoa itseensä. Tai ainakin tulee sellainen helpottunut olo, että kyllä muutkin mokailee. Jotkut jopa pahemmin kuin minä. (Toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisia juttuja tulevaisuudessa onnistuu koheltamaan.)
 |
| Ahndongshik: Lindbergh 7 Sangatsu Manga 2017, 192s Suom. Juha Mylläri |
Jee, tässä seitsemännessä Lindberghissä ei taistella ihan koko ajan! Tarinalinjat ovat vielä hyvin pitkälle auki, joten valmiiksi ärsyttää se, miten kauhella kiireellä tämä viimeisessä osassa yritetään koota valmiiksi.
 |
| Dav Pilkey: Kapteeni Kalsari ja herra Haisee-Hirveästin huima tarina Tammi 2017, 205s. Suom. Jaana Kapari-Jatta |
Kapteeni Kalsari on se hahmo (ja kirjaformaatti), joka kolme vuotta sitten innosti esikoisen lukemaan oikein urakalla. Minäkin olen kaikki osat lukenut ja ymmärrän sarjan viehätyksen oikein hyvin.
Tässä osassa Ernon ja Huukon liikkaope, herra Nulju, tulee syöneeksi taivaalta tippuneen palasen Zygo-Gogo-zizzle 24:ää ja muuttuu samalla älykkääksi. Kivaksi hän ei muutu, vaan Nulju käyttää nerouttaa kehittämällä suihkeen, joka muuttaa lapset aikuisten määräyksiä totteleviksi zombintapaisiksi. Vain koulusta pinnaavat Erno ja Huuko säilyvät ennallaan. Pian he kuitenkin tajuavat tarvitsevansa luotettavien aikuisten apua ja matkaavat tulevaisuuteen hakemaan aikuiset itsensä avukseen.
Sarjalle uskollisesti myös tässä kirjassa kohelletaan ja suhataan vauhdilla älyttömästä tilanteesta toiseen. Loppu on kuitenkin aiemmista poikkeava, sillä tällä kertaa pojat eivät huomaakaan olevansa uuden seikkailun alussa, vaan puumajassa piirtämässä sarjakuvia. Missään ei niin sanota, mutta minusta loppu viittaa siihen, että ehkäpä Kapteeni Kalsarin taru on nyt lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti