Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
(The Girl You Left Behind, 2012)
Gummerus 2017, 444s.
Suom. Heli Naski

Kirjaston varausjono nytkähti sopivasti eteenpäin juuri silloin kun kaipasin jotain hömpähköä lukemista. Jojo Moyesin tuorein suomennos, Ne, jotka ymmärtävät kauneutta, tarjosi kelpo viihdykettä yhdeksi viikonlopuksi.

Lukiessa mietin muutaman kerran, että tarina kuulostaa hämmentävän tutulta: taitava mutta varaton taidemaalari sadan vuoden takaisesta Pariisista ja hänen umpirakastunut vaimonsa liittyvät taulun kautta nykypäivän nuoren naisen elämään. Samantyyppinen tarina (Honeymoon in Paris) olikin mukana Paris for One -kokoelmassa.

Neljä vuotta aiemmin leskeksi jäänyt Liv Halston on 32-vuotias ja aika hukassa. Hän työskentelee freelancerina, mutta töitä on niukasti. Arkkitehtipuolison suunnittelema ja rakennuttama minimalistinen lasitalo on täynnä muistoja eikä Liv ole osannut jatkaa elämäänsä. Makuuhuoneen seinällä roikkuu vanha taulu, jonka David osti Liville heidän toisella häämatkallaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Ranskassa Sophie Lefèvre yrittää pitää perheensä hengissä ja uskoa taiteilijamiehensä vielä jonain päivänä palaavan rintamalta hengissä. Entisesta majatalosta tulee saksalaissotilaiden illallispaikka ja Sophie joutuu toimimaan heidän kokkinaan. Komendantti kiinnittää huomionsa Sophieta esittävään tauluun, joka on tietenkin se sama, joka sata vuotta myöhemmin on Liville äärettömän rakas.

Ne, jotka rakastavat kauneutta on sopiva kokonaisuus rakkaushömppää ja elämän epäreiluutta. Sophien kohtaloa tosin pidän erittäin epäuskottavana, mutta uskottavuus nyt ei ehkä olekaan viihdekirjallisuudessa se tärkein ominaisuus. Tarina etenee jouhevasti ja koukuttaa lukijan sen verran hyvin, ettei lukemista olisi halunnut keskeyttää.