sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kohta voi vähän kirpaista

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista
Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat
(This is Going to Hurt: Secret Diaries of a Junior Doctor, 2018)
Art House 2019, 269s.
Suom. Ari Jaatinen




Jos satut olemaan brittiläinen lääkäri (tai sairaanhoitaja) ja sinulla on siksi hyvin rajatusti vapaa-aikaa, säästän aikaasi ja totean heti alkuun, että tässäpä lukemisen arvoinen kirja! Ja vieläpä kamalan hauska! Paitsi välillä ihan kaikkea muuta kuin hauska, mutta silti sellainen, josta puhuu töissä kaikilla kahvitauoilla, joita näillä brittilääkäreillä ei kyllä edes ole.

En tiedä yhtään, kuinka eri- tai samanlaista on arki suomalaisessa sairaalassa verrattuna Iso-Britannian julkisen puolen sairaaloihin, mutta toivon että Suomessa tilanne olisi edes vähän inhimillisempi. Adam Kay irtisanoutui lääkärintoimestaan vuonna 2010, kuuden työntäyteisen vuoden jälkeen. Työajat olivat lähinnä muodollisuuksia, sillä viikossa työtunteja kertyi jopa 97. Palkassa nämä tunnit eivät toki näkyneet, vaan lääkärin todellinen tuntipalkka oli vain hitusen parempi kuin Mäkkärin rivityöntekijällä. (Käytän tässä imperfektiä, vaikka tilanne tuskin on ainakaan merkittävästi parantunut Kayn työvuosista.)

Työolosuhteet olivat periaatteessa hyvät, mutta työmäärä järkyttävän kohtuuton. Kay suuntautui synnytyksiin ja gynekologiaan, joten päiväkirjamerkinnät keskittyvät enimmäkseen näihin aiheisiin. Kaylta löytyy muuten selkeä käytännön vinkki lantionpohjan lihasten treenaamiseen kaikille, jotka eivät ole ihan varmoja, kuinka noita lihaksia olisi syytä harjoittaa:

"Kuvittele olevasi ammeessa, joka on täynnä ankeriaita, etkä tahdo yhdenkään pääsevän sisään."

Olen kärsinyt turhauttavasta lukujumista, mutta tämän kirjan hotkaisin vauhdilla. Nauroin välillä ääneen, enimmäkseen siksi että Kayn kertomat tapaukset olivat hauskoja. Tai jos eivät aina hauskoja, niin helposti ymmärrettäviä ja jossain määrin samastuttavia.

"Lauantai, 30. kesäkuuta 2007

Lehdessä oli uutinen sairaalan vahtimestarista, joka vangittiin, koska hän oli toiminut viimeiset pari vuotta valelääkärinä. Pääsin juuri sen sortin vuorosta, että jäin miettimään, pääsisinkö pälkähästä, jos teeskentelisin vahtimestaria."

Ehkä en suosittelisi tätä raskaana oleville, varsinkaan jos raskauteen liittyy jotakin ylimääräisiä riskitekijöitä, mutta noin muuten kyllä kaikille (mustankin) huumorin ystäville. Tosin sellaisen varoituksen annan kaikille, että kirjan lopussa selviää syy sille, miksi Kay lopetti lääkärinuransa, eikä se syy ole ollenkaan hauska. Mutta sentään tässä suomenkielisessä painoksessa on ikään kuin loppukevennyksenä jonkin verran ensimmäisestä painoksesta poistettuja merkintöjä, jotka hieman pehmittävät karuutta.


"Maanantai, 7. heinäkuuta 2008

Hälytys synnytyssaliin. Aviomies pelleili synnytyspallon päällä ja kaatui, halkaisten kallonsa lattiaan."

8 kommenttia:

  1. Minun tietämykseni lääkärien elämästä perustuu liki kokonaan draamasarjoihin - jotka nekin kyllä kuvaavat aika hurjia tilanteita ja pitkiä työvuoroja, joita lääkärit ja hoitajat joutuvat kohtaamaan. Mutta olisi kiinnostavaa lukea jotain hieman aidompaa, ja koska pidin niin paljon Jennifer Worthin Hakekaa kätilö -muistelmista, että laitanpa tämän lukulistalle.

    VastaaPoista
  2. Hih, minä en noin yleisestikään tykkää sairaaloista, joten tällaiset kirjat ehkä ruokkisivat kammoani ihan liikaa... toisaalta tykkään kyllä mustasta huumorista...

    VastaaPoista
  3. En ole brittiläinen lääkäri tai sairaanhoitaja, mutta kiitos vinkistä ;-)
    Huomasin tämän alkuperäisversion joku aika sitten Storytelissa äänikirjana Kayn itsensä lukemana ja talletin kirjahyllyyni. Ajattelin, että voisi olla kiinnostava ja erilainen lisä elämäkertahaasteeseeni. Ja kaiken lisäksi kirjaa suositteli Stephen Fry! Rakastan mustaa huumoria, joten kuunteluun menee jossain sopivassa huumoria kaipaavassa välissä.

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän aika hiljan ja tykkäsin tosi paljon. Olen kyllä sairaalasarjojenkin ystävä, joten aihepiiri kiinnostaa. :) Kirjojen muodossa en tosin ole mitään "lääkäriromaaneja" enää vuosiin lukenut, mutta tämmöiset sairaalaympäristöä käsittelevät elämäkerrat kiinnostavat. Hienoa, että lääkäripiireistä löytyy hyviä kirjoittajia.

    VastaaPoista
  5. No jopas on kirja. Kiitos kirjan esittelystä, toisaalta kuulostaa mielenkiintoiselta ja ratkiriemukkaalta, mutta toisaalta sitten ei. Ensin mietin, olisiko sopiva kirja lukupiiriimme, kun siellä on useita terveysalan ammattilaisia. Mitä mieltä sinä olet?

    VastaaPoista
  6. Huh! Uskaltaisinkohan lukea tämän? Olen töissä yliopistollisen sairaalan tieteellisessä kirjastossa ja ikävä kyllä olen joutunut olemaan samassa sairaalassa muutaman kerran myös potilaana. Kiitos esittelystä, sillä en ollut aiemmin huomannut kirjan olemassaoloa.

    VastaaPoista
  7. En pääse nyt yli tästä ankerias-asiasta! Monenlaista mielikuvaa ja vinkkiä olen kuullut, mutta en vielä yhtä hyvin havainnollistavaa kuin tämä 😄

    Vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta kirjalta, voisin aivan hyvin tarttua tähän ja suositella myös sairaanhoitaja-ystäville.

    VastaaPoista
  8. Tämäpä on kiinnostava! Minusta ei ikinä olisi tullut lääkäriä, joten pidän heidän ammattitaitoa kovin arvossa. Olen myös valmentanut lääkäreitä asiakaskohtaamisissa, joten tarkkailen jokaisella lääkärikäynnillä käytäntöjä ja kommunikaatiota.
    Keväällä olin Englannissa ja jouduimme käymään tyttären kanssa kolmeen otteeseen sairaalassa. Asiakas huomioitiin erinomaisesti, mutta niin tehdään usein myös Suomessa.

    VastaaPoista