Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä Nemo 2019, 109s. Suom. Nina Tarvainen |
Maja Säfströmin herttainen Tärkeitä tietoja eläimistä on saanut jatkoa Tärkeitä tietoja eläinvauvoista -kirjan verran. Tyyli on edellisestä kirjasta tuttu: isoja mustavalkoisia kuvia, tekstä määrällisesti vähän mutta tietoa runsaasti.
Jostakin syystä kuvittelin, että eläinvauvoista puhuttaessa tieto olisi hellyttävää ja suloista. Päällimmäisenä minulla jäi kuitenkin mieleen aika ankeita faktoja, kuten jättiläiskalmareiden tarina. Ne saavat poikasia vain kerran elämässään. Naaras ripustaa noin tuhat munaa luolan kattoon ja jää vahtimaan niitä kuukausien tai jopa vuosien ajaksi ruoatta. Kun munat sitten kuoriutuvat, äiti auttaa vauvansa ulos luolasta viimeisillä voimillaan ja kuolee sitten. Karua on myös se, että hietahait voivat kantaa useita vauvoja, mutta niitä kuitenkin syntyy yksi - tai kaksi jos kohtujakin on kaksi - sillä haisisarukset syövät toisiaan kohdussa, kunnes vain vahvin on jäljellä.
Kirja on joka tapauksessa todella kiinnostava ja lapsetkin lukivat sen suurella mielenkiinnolla. Kyllä tästä myös söpöjä juttuja löytyy, joten tuskin kukaan tätä lukiessa suuremmin ahdistuu.
Tärkeitä tietoja eläimistä on mun suosikki! Kaikkien niiden värikylläisten tietokirjojen joukossa se on hauska poikkeus. Pidän siitä, että mukaan poimitaan mitä kummallisempia faktoja, mutta myös siitä että yhden eläimen faktat on esitetty parilla lauseella. Tätä "jatko-osaa" en vielä ole lukenut, mielestäni näin sen saapumassa kirjastoon mutta hyllyssä ei ole näkynyt. Muitakin kiinnostaa :)
VastaaPoistaHenna, Ehkä tämän kirjan "heikkous" on siinä, että faktat ovat niin samasta puusta: kaikki liittyy syntymään tai vauva-aikaan, kuten toki nimenkin perusteella valmiiksi tietää. Toivon silti, että tykkäät tästäkin. :)
PoistaTärkeitä tietoja eläimistä on ollut mun vinkkauslistalla aikalailla ilmestymisestään lähtien ja olen sitä suositellut 1.-4. luokkalaisille lapsille. Kun kuulin tästä eläinvauva-kirjasta, ajattelin saavani siitä toisen hyvän vinkkauskirjan. Toisin kuitenkin kävi, sillä jotenkin tämä ei vain yltänyt edeltäjänsä tasolle. Jotensakin harmi.
VastaaPoistaJonna, Minusta tämäkin oli ihan ok, mutta ei tosiaan ensimmäisen kirjan tasoinen. Jotenkin yllättävän synkkä, eikä juurikaan naurattanut. Silti söpö kirja ja lapset tosiaan lukivat mielellään.
Poista