Suhteellisen vapaata

Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
Otava 2020, 380s.

"Mä oon miettinyt tätä romantiikan pakkoa. Että presidenttiehdokas voi kyllä kyseenalaistaa evoluution ja puoli Pohjanmaata on rokotekriittisiä, mutta kukaan ei tunnu kyseenalaistavan romanttista rakkautta."

Noin nelikymppinen Klaara rakastaa miestään, mutta seksi ei enää oikein kiinnosta. Siis Ilmarin kanssa. Parisuhteessa seksi on jotakin, mikä pitää suorittaa suuriin piirtein säännöllisesti, jotta sitä voisi hyvällä omallatunnolla olla ajattelematta jonkin aikaa. Klaara haluaisi seksin olevan sellaista, kuin se tuoreissa suhteissa parhaimmillaan on: kiihkeää, himokasta, houkuttelevaa - uutta. Kun parisuhdeterapeutista ei ole minkään valtakunnan apua, Klaara ehdottaa Ilmarille avointa suhdetta. Voisiko sellainen toimia?

"Kun pääsee rauhassa laukkaamaan aidan toiselle puolelle, huomaa ettei siellä ole sen kummempaa."

Suomisen kirja näyttää päälle päin kevyeltä viihderomaanilta, mutta sisältö on kantta huomattavasti tukevampaa. Kirjan alkupuoli veti hyvin, mutta jostakin syystä oma lukuvauhtini tyssäsi hyvin pian päähenkilöiden Tinderiin kirjautumisen jälkeen. Jotenkin odotin, että suhteen "avaamisesta" olisi puhuttu enemmän. Joko keskenään tai kavereiden kanssa. Toki Klaara puhuukin, mutta keskustelut ovat enimmäkseen hyvin yksipuolisia: Klaara kertoo hänen ja Ilmarin uudesta järjestelystä ja muut lähinnä taivastelevat. Rakentavaa tai edes kovin kiinnostunutta keskustelua ei kauheasti pääse syntymään.

"Parisuhde on kirjoittanut itselleen omat säännöt. Muissa ihmissuhteissa omistuksenhalu on kielteistä. Jo lapsena lelut pitää jakaa. Jos aikuinen omii kavereita tai töissä panttaa tietoa, pidetään häntä ärsyttävänä ja lapsellisena. Mutta Parisuhde noudattaa aivan omia lakejaan."

Kerronta etenee Klaaran näkökulmasta, mutta välillä esiin nostetaan Parisuhde. Nämä osuudet olivat kiinnostavia, sillä ne onnistuvat tönimään pinttyneitä ajatusmalleja.

Suhteellisen vapaata on kiinnostava kirja, mutta loppua kohti väsähdin. En tiedä oliko tarinaa pitkitetty liikaa vai olinko odottanut jotakin hätkähdyttävämpää.