 |
| Dolly Alderton: Kaikki mitä tiedän rakkaudesta WSOY 2020, 320s. Suom. Viia Viitanen |
Dolly Aldertonilla ja minulla ei ole juuri mitään yhteistä. Olemme molemmat naisia, jotka ovat käyneet terapiassa, mutta siinäpä ne yhteneväisyydet aika lailla olivatkin. Olen häntä kymmenisen vuotta vanhempi, en ole koskaan asunut kimppakämpässä tai juhlinut sellaisella intensiteetillä kuin hän. Ja silti, silti Aldertonin Kaikki mitä tiedän rakkaudesta sisälsi paljon sellaisia kokemuksia ja huomioita, joihin samaistuin.
Alderton kirjoittaa räiskyvän suorasanaisesti, itseään säästelemättä. Hän kuvailee osuvasti parinkymmenen vuoden takaista nettielämää ja oletan, että samanlaista tarkkuutta on myös nykypäivän seurustelukuvauksissa. Aldertonin nuoruus oli menevää ja kosteaa aikaa, sellaista, josta todellakin riittää anekdootteja toisensa perään esimerkiksi yhden kirjan verran. Viihdyttävää kirjasta luettuna, mutta takuulla myös raskasta ja kuluttavaa itse elettynä.
Vaikka kirjan nimeksi on valikoitunut Kaikki mitä tiedän rakkaudesta, siinä käsitellään muitakin kannessa mainittuja asioita: bileitä, treffejä, ystävyyttä ja elämää sekä luonnollisesti monia muitakin juttuja, kuten vaikka työelämää. Erityisesti ystävyydestä Alderton kirjoittaa niin lämpimästi, että heti tekisi mieli halata omia ystäviään kiitokseksi kaikesta.
Aldertonin kirjoitustyyli on tasaisen jouhevaa ja lukeminen oli nautinto. Siinä määrin, että kun piti välillä käydä kävelyllä, kuuntelin osan kirjasta äänikirjana. Onnekseni satuin olemaan menossa sellaisessa kohdassa, jossa oli nautittu runsaasti alkoholia ja pääsin nauttimaan lukijan, eli Leena Pöystin, upeasta humalaisen puheesta!
Kaikki mitä tiedän rakkaudesta oli aivan täydellistä lämpimien kesäpäivien luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti