 |
| Terhi Tarkiainen: Pure mua Tammi 2018, 403s. |
Nyt en edes muista kenen suosituksesta tulin joskus hankkineeksi tämän Terhi Tarkiaisen Pure mua:n omaan hyllyyn, mutta työkaverin kehujen myötä oli pakko viimeinkin tarttua kirjaan ja lukea se.
Kannatti!
Anna täyttää 30 ja saa vanhemmiltaan lahjaksi vampyyrin. Sellaisen tosi komean, nahkahousuisen ja kovin kuumottavan. Vampyyrin emäntänä Annalla olisi täysi oikeus tehdä/teettää vampyyrilla mitä vain mieleen tulee, mutta Annaa ajatus toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä ei oikein sytytä. Gradukin on sitä paitsi vaiheessa, ollut jo useamman vuoden.
Kuvittelin Tarkiaisen tarjoilevan pehmopornoista vampyyriromantiikkaa kotimaan maisemissa, mutta tämähän olikin paljon enemmän! Paitsi sitä seksipuolta oli kyllä vähän, että sitä jos kaipaatte, niin Sookie Stackhouse vastannee enemmän tarpeisiinne. Tietenkään Pure mua ei uppoa näpsästi mihinkään valmiiseen genreen, mutta tässä on ainakin toimintaa, jännitystä ja huumoria. Varsinkin sitä huumoria, joka on hilpeän synkkää ja kuivakkaa.
Ja tämä Tarkiaisen teksti. Se on niin miellyttävää luettavaa, että toivoisin törmääväni tällaiseen useamminkin.
"Anna vilkaisi hädissään Kalmaa, joka tuijotti jurosti lattiaan, koko keho kasassa kuin kiekkoleijonalla, jonka päätä hopeamitali painoi."
Tämä oli vähän niin kuin Sookie Stackhousen suomalaisversio. Tässä oli hyviä juttuja, mutta odotin vähän jotain muuta, ehkä hauskempaa tai jännittävämpää. Kuitenkin kivaa vaihtelua amerikkalaisvampyyreille.
VastaaPoistaVillis, Minä tosiaan kuvittelin tätä huomattavasti kevyemmäksi kirjaksi! Siksi ilahduin positiivisesti, kun kirjassa olikin runsaasti muutakin sisältöä.
Poista