The Third Person

Emma Grove: The Third Person
Drawn & Quarterly 2022, 920s.

 

Aloin lukea Emma Groven omaelämäkerrallista The Third Personia siinä uskossa, että kirja käsittelee transnaisen sukupuolenkorjausprosessia. Aluksi tosiaan näyttääkin siltä, mutta pian asetelma paljastuukin mutkikkaammaksi. Grove tarvitsee hormonihoitojen aloittamista varten psykologin lausunnon, mutta melko pian psykologi huomaa Grovessa huolestuttavia piirteitä. Ensinnäkään hän ei muista lapsuudestaan yhtään mitään. Toiseksi hän saattaa unohtaa kesken istunnon, mistä juuri on puhuttu. Kerran hän alkaa syyttää psykologia kirjansa varastamisesta. Grove ei ole vain mies nimeltä Edgar/Ed, vaan myös vauhdikas Katina ja rauhallinen Emma. Nämä eivät ole vain eri nimiä vaan erillisiä persoonallisuuksia, jotka ovat toisistaan tietoisia vain osittain ja vain joskus.

Sivupersoonahäiriö ei tietenkään ole mikään pieni ja helposti korjattava asia. Psykologin istuntojen kuvauksiin keskittyvä kerronta antaa paikoin jopa hyvinkin pelottavan kuvan asiasta. Täytyy kyllä todeta, että mikäli Groven ensimmäinen psykologi todella oli tässä kirjassa kuvatun Tobyn kaltainen, hän ei todellakaan vaikuta ammattitaitoiselta tai ainakaan kykenevältä käsittelemään Groven haasteita. Toby korottaa ääntään, esittää vihjailevia ja ohjailevia, epäsuoria kysymyksiä ja käyttäytyy monin tavoin mielestäni epäammattimaisesti.

Teos on paksu ja siinä on aika paljon toisteisuutta. Toisaalta Grove huomauttaa jo kirjan alussa, että itse prosessi vaati asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan, joten ehkä jankkaavuus on täysin perusteltua.

Kiinnostava albumi, jonka lukeminen oli ajoittain raskasta.