Hyperbole and a Half

Allie Brosh: Hyperbole and a Half
Simon and Schuster 2013, 371s.

 

Eräänä päivänä työpöydälläni odotti tämä kirja. Ystävä oli ajatellut minun pitävän siitä ja toi sen lainattavaksi. Ja tämä kirja kyllä oli heti niin minun tyyliseni, että tilasin sen heti omaksi, samoin kuin jatko-osankin.

Tavallaan kyseessä on sarjakuva, tavallaan taas "vain" runsaasti kuvitettu omaelämäkerrallinen teos. Paitsi ettei tämä oikein ole omaelämäkertakaan, vaan kokoelma erinäisiä sattumuksia Allie Broshin elämästä. Tarinat eivät ole edes aikajärjestyksessä, vaan ajassa pompitaan lapsuudesta kirjoitushetkeen ja takaisin. 

Rakastuin Broshin piirrostyyliin - josta tavallaan haluaisin tietää lisää, mutta en jaksa googlata. Kuvat ja niiden tekstit näyttävät nimittäin siltä, kuin ne olisi tehty ikivanhalla Paintilla, vapaalla kädellä. Ja kun nämä pöljät kuvat sitten yhdistetään varsin sekalaisiin ja poikkeuksetta omituisiin ja hauskoihin tarinoihin, niin hyvät nauruthan siitä saa. Katsokaa nyt tuota kannen koiraakin!  Hulvaton!

Kaikkein eniten kirjassa pidin kuitenkin siitä, kuinka osuvasti Brosh kuvaa masennusta ja joidenkin ihmisten kykyä olla ymmärtämättä masennusta laisinkaan. Brosh vertaa masennusta lemmikkikaloihin, jotka ovat kuolleet. Kun ystävälle sitten suree kalojen kuolemaa, ystävä lupaa auttaa kalojen etsimisessä. Ja vaikka kuinka toistat, että ei ne kalat hukassa ole vaan kuolleet, niin ei ongelmaa: etsitään nyt vain yhdessä, kyllä ne jostain löytyy. Sitten muut ymmärtämiskyvyttömät kailottelevat, että "Fish are always deadest before the dawn" ja "Why not just make them be alive again?"

Niin että kiitos Matildalle tästä lukuvinkistä :)