Hyperbole and a Half

Allie Brosh: Hyperbole and a Half
Simon and Schuster 2013, 371s.

 

Eräänä päivänä työpöydälläni odotti tämä kirja. Ystävä oli ajatellut minun pitävän siitä ja toi sen lainattavaksi. Ja tämä kirja kyllä oli heti niin minun tyyliseni, että tilasin sen heti omaksi, samoin kuin jatko-osankin.

Tavallaan kyseessä on sarjakuva, tavallaan taas "vain" runsaasti kuvitettu omaelämäkerrallinen teos. Paitsi ettei tämä oikein ole omaelämäkertakaan, vaan kokoelma erinäisiä sattumuksia Allie Broshin elämästä. Tarinat eivät ole edes aikajärjestyksessä, vaan ajassa pompitaan lapsuudesta kirjoitushetkeen ja takaisin. 

Rakastuin Broshin piirrostyyliin - josta tavallaan haluaisin tietää lisää, mutta en jaksa googlata. Kuvat ja niiden tekstit näyttävät nimittäin siltä, kuin ne olisi tehty ikivanhalla Paintilla, vapaalla kädellä. Ja kun nämä pöljät kuvat sitten yhdistetään varsin sekalaisiin ja poikkeuksetta omituisiin ja hauskoihin tarinoihin, niin hyvät nauruthan siitä saa. Katsokaa nyt tuota kannen koiraakin!  Hulvaton!

Kaikkein eniten kirjassa pidin kuitenkin siitä, kuinka osuvasti Brosh kuvaa masennusta ja joidenkin ihmisten kykyä olla ymmärtämättä masennusta laisinkaan. Brosh vertaa masennusta lemmikkikaloihin, jotka ovat kuolleet. Kun ystävälle sitten suree kalojen kuolemaa, ystävä lupaa auttaa kalojen etsimisessä. Ja vaikka kuinka toistat, että ei ne kalat hukassa ole vaan kuolleet, niin ei ongelmaa: etsitään nyt vain yhdessä, kyllä ne jostain löytyy. Sitten muut ymmärtämiskyvyttömät kailottelevat, että "Fish are always deadest before the dawn" ja "Why not just make them be alive again?"

Niin että kiitos Matildalle tästä lukuvinkistä :)

I'm glad my mom died

Jennette McCurdy: I'm glad my mom died
Simon & Schuster 2022, 305s.

 

Viime jouluna kirjoitin joulupukille ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Ensimmäisenä listalla oli tämä Jennette McCurdyn muistelmateos I'm glad my mom died. Kirjan nimi ei ole kiertoilmaus tai vitsi, vaan tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, miltä se kuulostaakin.

En ole seurannut McCurdyn uraa missään vaiheessa. iCarly-TV-sarjan aikoihin olin jo nuori aikuinen ja ohjelma auttamattomasti liian lapsellinen.  Tämä ei kuitenkaan häirinnyt lukemista millään tavalla. Ehkä ennakkokäsitysten puuttuminen oli hyväkin asia?

Jennette McCurdy oli vasta 6-vuotias, kun hänen äitinsä alkoi kuskata häntä koe-esiintymisissä ja opettaa, mitä häneltä odotetaan. McCurdyn äiti olisi itse halunnut näyttelijäksi, mutta elämä tuli väliin. Nyt hän halusi tyttärensä saavan kaiken sen, mistä hän itse oli jäänyt paitsi. McCurdy kävi näyttelykoulutuksissa, erilaisilla tanssikursseilla, opetteli hymyilemään juuri oikein ja kaikkea muutakin mahdollista. Hänen omia haaveitaan äiti ei koskaan edes kysellyt.

Jo kirjan alussa käy ilmi, ettei McCurdyn äiti ollut millään asteikolla tasapainoinen ihminen. Hän sai usein raivokohtauksia ja heitti miehensä ulos talosta liki viikoittain. Yhdelle perheen pojista hän oli kertonut selkeästi tämän olevan hänen "least favorite child". Äiti pesi tyttärensä vielä sittenkin, kun tämä oli 18 ja tyttären muuttaessa ensimmäiseen omaan asuntoonsa äiti pesiytyi sinne yökyläilemään kuukausiksi. Äiti myös keräsi jatkuvasti sympatiapisteita sairastamallaan syövällä, joka oli saatu remissioon. 

McCurdyn kirjoitustyyli on toteava ja paikoin humoristinen. Vaikka tapahtumat ovat ajoittain järkyttäviä, niitä ei ruovita auki juuriaan myöten vaan todetaan tapahtunut ja jatketaan eteenpäin. Vähän kuin aiemmin blogaamassani Hannah Gadsbyn Nanettessa: yksityiskohdilla ei ole tarpeen mässäillä, asiat ovat kauheita ilman niitäkin.

On varmaan aika kamalaa pitää näin kamalasta kirjasta, mutta minusta I'm glad my mom died oli todella hyvä kirja. Se kertoo sellaisesta maailmasta, joka on itselle todella vieras - onneksi.

PS: Näköjään aikuistenkin kannattaa muistaa joulupukkia kirjeillään! Sain nimittäin toisenkin toivomani asian: sellaisen kameran, joka tulostaa kuvat saman tien <3

Blaze

 

Stephen King as Richard Backman:
Blaze
Simon and Schuster 2008, 340s.

Tämä syksy ja alkutalvi on ollut monin tavoin haasteellista ja siinä sivussa lukeminen (bloggaamisesta puhumattakaan) on jäänyt vähiin. Lukujumia avaamaan puoliso suositteli Stephen Kingiä, joka on yksi lempikirjailijoitani. Kuinka ollakaan omasta hyllystä löytyi tämä lukematon kirja, Blaze. Hankin sen tuoreeltaan vuonna 2008, mutta koska perheessämme oli siinä vaiheessa pieni poikavauva, mies suositteli kirjan luettuaan, että minä lukisin sen vasta joskus myöhemmin. Blaze nimittäin kertoo poikavauvan kidnappauksesta, joten tämä olisi tosiaan ollut liian rankka siinä elämäntilanteessa.

Clayton Blaisdell Jr, tuttavien kesken Blaze, on hankalassa tilanteessa. Hänen ainoa "ystävänsä" ja rikoskumppaninsa George Rackley on kuollut, eikä Blaze ole kovin hyvä huolehtimaan itsestään. Rahaa pitäisi saada, joten Blaze päättää toteuttaa Georgen kanssa aiemmin suunnitellun kidnappauksen. Matkassa on monta mutkaa, joista pienin ei ole Blazen aivovamma.

Blazessa yhdistyy monta Kingin vahvuutta: lapsuuden muistelu, ystävyyden kuvaukset (joskaan nämä ystävyydet eivät ole järin suloisia) ja inhimillisyys. Tunnelma kehittyy hiljalleen, mutta kerää loppua kohti paljon kierroksia. Tykkäsin tästä kirjasta, vaikka olisinkin toivonut monen asian menneen eri tavalla.

Muutama äänikirja

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018, 6h 16min
Lukija: Pirjo Heikkilä

Sain Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjan ennakkokappaleena, mutta kuuntelin sen kuitenkin äänikirjana kepeän kuunneltavan toivossa.

Kirjan minäkertoja on noin 30-vuotias nainen, joka on eronnut viimeisimmästä miesystävästään kahdeksan kuukautta aiemmin. Ero tekee edelleen kipeää, eivätkä talousvaikeudet helpota oloa ollenkaan. Arki on vähän päämäärätöntä, vaikka työllistyminen olisikin kiva juttu. Rahat ovat koko ajan loppu, mutta onneksi voi nostaa opintolainaa ja lähteä New Yorkiin.

Alkuun pidin kirjasta, mutta jo ennen puolta väliä väsähdin päähenkilöön ja hänen ongelmiinsakin. Olisi tehnyt mieli ravistella tätä naista, että ryhdistäydy nyt jo! Ärsytti se kannabiksen käytön viihdekäytön arkipäiväisyyskin ihan sikana.

Teksti on kyllä vetävää, mutta tarina ei sopinut minulle.

----------------------------------------------------------

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Otava 2018, 8h 27min.
Lukija: Jussi Puhakka

Ihmettä kaikki on autofiktiivinen kertomus perheestä, johon odotetaan kolmatta lasta. Raskaus ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan ja vanhempien on tehtävä hyvin vaikea päätös siitä, jatketaanko raskautta vai ei. Vain hieman myöhemmin perheeseen odotetaan kahta lasta ja kuten kaikki tietävät, kaksosraskaus on aina riskiraskaus.

Lainasin tämän Juha Itkosen uusimman kirjan alunperin kirjastosta perinteisenä paperikirjana. Luin ensimmäisen kappaleen, mutta totesin lukuhetken olevan ihan väärä. Sopivamman hetken koittaessa paperikirjaa ei ollut saatavilla, mutta onneksi Storytelistä löytyi äänikirja.

Kuuntelin kirjan tiiviiseen tahtiin ja kylläpä saivat kuunnellessa tunteet myllätä. Itketti sekä surusta että ilosta. Jos ei omat raskaudet olekaan kaikki sujuneet aivan toiveiden mukaan, niin helpolla olen kuitenkin päässyt.

----------------------------------------------------------

Katja Lahti: Lasitehdas
S&S 2018, 10h 16min
Lukija: Krista Putkonen-Örn

Lasitehtaasta kiinnostuin S&S-kustantamon järjestämässä bloggaritilaisuudessa, jossa yksi kirjailijavieraista oli Katja Lahti. Olen hirveän hyvä saamaan kirjoista vääriä käsityksiä ja sellaisen onnistuin muodostamaan tästäkin kirjasta.

Jostain syystä kuvittelin, että Lasitehdas on sellainen hupainen pikkutarina joulusta, jota kokoonnutaan viettämään uudella kokoonpanolla. Että osa on tottunut rentoon kalsarijouluun ja osa taas viihtyy ykköset päällä ja kaikkea muuta hauskaa vastakkainasettelua. Ajattelin, että tämäpäs kuulostaa osuvalta!

Kyllä Lasitehtaassa vietetään myös sellaisia yhteentörmäyksien jouluja, mutta tämä on kyllä paljon enemmän kuin viihdyttävä kertomus parista suvusta. Lahti taustoittaa hahmojaan upeasti ja lukijakin kasvaa osaksi tämän kirjan sekalaista perhekuntaa. Tykkäsin ihan tosi paljon!

----------------------------------------------------------

Fredrik Backman: The Deal of a Lifetime
Simon & Schuster Audio 2017, 48min
Lukija: Santino Fontana

Töihin kävellessä halusin kuunnella jotain kivan jouluista ja haksahdin - taas! - tekemään kirjan sisällöstä omia olettamuksia. Tämä Fredrik Backmanin The Deal of a Lifetimehan näyttää ihan selvästi sympaattiselta joulutarinalta. No ei ole!

Tarinan kertoja on syöpäsairas (ex-)julkkis, joka haluaa kertoa pojalleen tarinan rohkeasta pienestä tytöstä. Alkuun kertomus vaikuttaa varsin perinteiseltä, mutta pian mukaan putkahtaa harmaapaitainen nainen, joka on töissä kuoleman palkkalistoilla. Kertoja on nähnyt naisen ennenkin ja lopulta nämä kaksi alkavat hieroa erikoista sopimusta.

Sisältö oli ihan toisenlainen kuin odotin, mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla. Tässä oli jotain stephenkingmäistä, etenkin juonen osalta, mutta myös kerronnassa. Hyvin käytetty työmatka!

2 X Rob Lowe

Rob Lowe: Stories I Only Tell My Friends
Random House 2011, 9h 10min.
Lukija: Rob Lowe

Olen vähän laiska katsomaan telkkaria tai elokuvia, joten edes Rob Lowen ura ei ole minulle hirveän tuttu. Täysin varmasti olisin osannut sanoa hänen näytelleen Parks and Recreation -sarjassa, mutta muita rooleja en kyllä olisi osannut nimetä. En antanut tietämättömyyteni häiritä, vaan ajattelin että kyllä kai tässä kirjassa kerrataan kaikki oleellinen.

Stories I Only Tell My Friends on oman kokemukseni mukaan aika tyypillinen omaelämäkerta suhteellisen nuorelta julkkikselta: paljon on jo ehtinyt tapahtua, mutta todennäköisesti paljon on vielä edessäkin. Tässä kirjassa Lowe kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, halustaan näytellä ja siitä kuinka monien mutkien ja onnekkaiden sattumienkin kautta hän päätyi näyttelijäksi.

Lowe tiesi jo alakoululaisena haluavansa näytellä, mutta Ohiossa näyttelijöiksi haikailevia lähinnä pilkattiin. Kun Lowen vanhemmat erosivat ja äiti muutti lasten kanssa Malibuun 1970-luvun puolivälissä, oli ympäristönmuutos Lowen unelmien kannalta mitä parhain.

Kirja vilisee kuuluisien näyttelijöiden nimiä siinä määrin, että kieltämättä se alkoi jo hieman puuduttaa. Toki ymmärrän, että jopa Yhdysvalloissa piirit voivat olla sen verran pienet, että koko ajan törmäillään mitä legendaarisimpiin henkilöihin. Silti nimiä olisi voinut vähän karsia ja puhua välillä vain "kuuluisasta näyttelijästä" tai käyttää jotain muuta vastaavaa kiertoilmaisua.

Kokonaisuus on - jatkuvasta nimien droppailusta huolimatta - kiinnostava ja eheä. Nyt jopa muistan sen verran, että Lowe on näytellyt myös West Wingissä ja Olimme kuin veljet -kirjan filmatisoinnissa.

Rob Lowe: Love Life
Simon & Schuster 2014, 7h 33min.
Lukija: Rob Lowe

Edellisen kirjan loputtua minulla oli palapeli sen verran kesken (äänikirjat ja palapelit sopivat yhteen täydellisesti!), että klikkasin saman tien kuunneltavakseni Rob Lowen toisen kirjan, Love Lifen.

Tämä onkin sitten vähän sekavampi kyhäelmä: anekdootteja sieltä täältä, omasta ja muiden elämästä. Jälleen luetellaan pitkät rivit julkkiksia Madonnasta Bill Clintoniin, näyttelijöistä ja ohjaajista puhumattakaan. En päässyt aivan selvyyteen siitä, viitataanko kirjan nimellä elämän rakastamisen vai rakkauselämään. Molemmista puhutaan, mutta kallistun sinne lemmenseikkailujen puolelle, sillä tarinoista suurin osa viittaa sille saralle. Myös vanhemmuutta sivutaan, samoin alkoholiongelmaa ja sitä nyrkkeilyottelua, jossa Mike Tyson puraisi palan Evander Holyfieldin korvasta. Että mitä sillimpi salaatti ja kauhoja kattilassa, tai jotain sellaista.

Onneksi tämä ei ollut kauhean pitkä kirja.

You're Never Weird on the Internet (Almost)

Felicia Day: You're Never Weird on the Internet (Almost)
Simon & Schuster Audio 2015, 6h 48min
Lukija: Felicia Day

Storytelin äänikirjavalikoimaa olen kehunut ennenkin, mutta kehun taas. Halusin kuunnella jotakin kevyehköä, jossain määrin hauskaa ja mielellään jonkun muistelman. Ja kas, nopeasti löysinkin tämän Felicia Dayn You're Never Weird on the Internet (Almost) -teoksen.

Dayn nimi ei kuulostanut tutulta, eikä kirjan kuunteleminenkaan palauttanut mitään muistikuvia. Kirjan kansi ja tietysti myös kirjan nimi vaikuttivat kuitenkin sen verran sympaattisilta, että ajattelin viihtyväni tämän parissa. Ja viihdyinkin.

Felicia Day kertaa tässä kirjassa tiensä enimmäkseen kotikoulua käyneestä nörttitytöstä oman web-sarjan tekijäksi ja sittemmin mm. näyttelijäksi. Kiinnostavinta minulle oli kuulla Dayn muistoja internetistä ja erilaisista netin keskusteluryhmistä siltä ajalta, kun koko juttu oli vielä aivan alkutekijöissään. Itse toki tutustuin nettiin myöhemmin kuin Day, vaikka saman aikäisiä olemmekin, mutta paljon tuli sellaisia nostalgiaryöppyjä: osa hilpeitä, osa vähän hävettäviä.

Tykkäsin tästä niin kovasti, että aloin kuunnella seuraavaksi Rob Lowen muistelmia.

Kooste 5/2018

Vuorossa on jälleen liuta lyhytarvioita.

Johanna Jasmine: Kummitus
Zum Teufel 2018, 96s.

Johanna Jasminen sarjakuva-albumi Kummitus sisältää sarjakuvastrippejä, joista osa nivoutuu pidemmiksi tarinoiksi. Yksittäisinä strippeinä en tästä vakuuttunut, mutta pidemmät tarinat toimivat hyvin.

Yksi kummitus notkuu Tuonelassa ja ystävystyy rakastuneen Tuonen kanssa. Louhi kärvistelee viimeisillään raskaana - hän odottaa kolmen suden poikuetta - ja muukin Tuonelan väki on erikoisen sympaattista porukkaa.

Overwatch Anthology vol. 1
Dark Horse Books 2017, 144s.

Ostin Overwatch-hahmojen taustatarinoista koostuvan sarjakuva-antologian, joka oli ihan kiva mutta myös pieni pettymys.

Tarinat ovat nimittäin hyvin lyhyitä, eikä niissä lopulta kerrota juuri mitään niistä aivan kaukaisista asioista. Yhtään Overwatch Youtube-videota en ole katsonut, mutta kuulemani mukaan niistä on saanut paljon enemmän irti hahmojen (ja koko Overwatchin) alkutaipaleesta.

Tässä antologiassa on kuuden käsikirjoittajan tarinoita ja taiteesta vastaa seitsemän henkilöä, joten aivan samalla muotilla tarinat eivät sentään ole syntyneet. Mitä kirjan taiteeseen tulee, se on omaan makuuni liian supersankarimaista. Pidän myös huomattavasti enemmän sellaisista sarjakuvista, joissa näkyy käsin tekeminen. Toki tietokoneellakin saadaan aikaan huikeita juttuja, mutta enemmän pidän toisenlaisesta lopputuloksesta.

Ellen DeGeneres. The Funny Thing Is...
Simon & Schuster Audio 2003, 3h 11min
Lukija: Ellen DeGeneres

Yhtenä ihanan helteisenä päivänä virkkasin ampiaispesiä oikeita ötököitä hämäämään ja kuuntelin Ellen DeGeneresin pikku pakinoita. Tai mitä ikinä nämä pienet jutut sitten ovatkaan.

Viihdyin oikein hyyvin, vaikka näköjään sisällöstä ei jäänytkään mieleen oikein mitään. Jotain puhetta oli vankilasta ja yhdessä vaiheessa pohdittiin noloja tilanteita... Muuta en muista.

(toim.) Reetta Laitinen: Sisaret 1918
Arktinen Banaani 2018, 110s.

Reetta Laitinen on kerännyt arkistoista kymmenen erilaista naisen kertomaa tarinaa Suomen sisällissodasta. Kymmenen sarjakuvataiteilijaa on kukin tehnyt yhdestä tarinasta sarjakuvan, jotka on koottu hienoksi kokoelmaksi.

Kokoelma on hieno ja tarinat keskenään sopivasti erilaisia, mutta hieman epätasainen. Totta kai jokaisella tekijällä on oma piirrostyylinsä ja selvästi jokainen on saanut toteuttaa tarinan haluamallaan tavalla, mutta jotain yhtenäisyyttä olisin toivonut. Tai sitten tarinat olivat vain niin lyhyitä, että yhteen menoon luettuna kokonaisuus tuntui hajanaiselta?

Joka tapauksessa kirja antaa hyvän kuvan siitä, kuinka sekavaa ja epävakaata sisällissodan aika on ollut ja kuinka kauas sen vaikutukset heijastuvat.

Betty White: Here We Go Again
Simon & Schuster Audio 2010, 2h 56min
Lukija: Betty White

Betty White kertoo Here We Go Again -kirjassaan varsin tiiviissä muodossa siitä, kuinka hän päätyi tv-uralle ja mitä kaikkea on uransa aikana ehtinyt tehdä. (Melkein sattumalta ja todella paljon, jos nyt haluatte tietää.)

Kiva ja mielenkiintoinenkin kuunneltava, mutta paljon perusteellisempi läpileikkaus uraan olisi ollut varmasti antoisampi kokemus.

A Face in the Crowd

Stephen King & Stewart O'Nan:
A Face in the Crowd
Simon & Schuster 2012, 1h 19min.
Lukija: Craig Wasson

A Face in the Crowd on Stephen Kingin ja Stewart O'Nanin yhteistyössä kirjoittama novellinmittainen tarina, jonka kuuntelin äänikirjana.

Dean Evers on jo vanha mies, leski. Paremman tekemisen puutteessa Dean katsoo televisiosta baseball-ottelua, kun hänen huomionsa kiinnittyy tutun näköiseen mieheen. Aivan kuin katsomossa olisi hänen lapsuusvuosiensa hammaslääkäri, tismalleen saman näköisena kuin silloin vuosia sitten! Myös seuraavan ottelun katsomosta Dean tunnistaa kasvot, joiden ei mitenkään pitäisi olla mahdollista olla siellä.

Olipa hassua kuunnella näin lyhyt kirja. Tuntui, että tarina pääsi vasta kunnolla vauhtiin, kun olikin jo loppuratkaisun vuoro. Tarina on ihan hyvä, sellainen keskitason juttu, joka ei ehkä jätä kauhean pitkiä muistijälkiä. Lukija on ammattitaitoinen ja tarinan jännite kasvaa ja kehittyy tasaisesti. Odotin ehkä jotain pelottavampaa (ja pitempää), mutta kyllä A Face in the Crowd oli aivan kelpo juttu tällaisenaankin.