Puolen mantereen kerhossa

Anna Elina Isoaro: Puolen mantereen kerhossa
Kaarinan kaupungin runokirjat 2011, 71s.

Alkukesästä ihastuin Anna Elina Isoaron tuoreeseen runokirjaan, Rakkautta ja vasta-aineita. Lainasinkin heti perään tämän Isoaron esikoisrunoteoksen, Puolen mantereen kerhossa, mutta jotenkin ei ole ollut sopivaa hetkeä sen lukemiselle. Ehkä ei ollut vieläkään, mutta kirjasta on varaus, joten piti joko lukea tai palauttaa lukematta.

Olisi ehkä voinut arvata jo tuosta kansikuvasta, että tämä runokirja ei ole minua varten. Sisältö muodosti yhtenäisen, haalean maiseman, jota en halunnut jäädä fiilistelemään. En edelleenkään tunne runomaailmaa erityisen hyvin, mutta minä pidän tätä tyyliä perinteisenä ja vähän puuduttavana. Runot ovat riimittömiä, noin puolen sivun mittaisia - ja sellaisia, etten saanut yhdestäkään otetta. Ehkä aiheet ovat itselle liian vieraita tai sitten olisi pitänyt suosiolla lykätä lukemista hamaan tulevaisuuteen ja aikatauluttamattomaan lukuhetkeen.

Rakkautta ja vasta-aineita

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita
Into 2016, 76s.

Anna Elina Isoaron toinen runoteos, Rakkautta ja vasta-aineita, tarjosi aivan loistavaa seuraa sellaisena iltana kun perheen kaikki miehet väsähtivät puoli yhdeksään mennessä. Makasin sohvalla, nautin hiljaisuudesta ja luin runokirjallisen verran mainioita ajatuksia ja huomioita raskaudesta, synnytyksestä ja äitiyden ensihetkistä.

Isoaron ote on ihailtavan ronski ja kuitenkin koskettava. Hän ei silottele mitään, vaan läväyttää sanoiksi aika lailla kaiken sen, mitä aiheesta voi sanoa. Ihastuin jo kirjan prologiin, joka kuvaa erittäin osuvasti ja  kiihtyvällä rytmillä synnytyksen etenemisen. Yksittäisiä sanoja, tuntemuksia, tekoja, käskyjä ja lopulta:

" - - Supistus. PON-NIS-TUS!
Helpotus. Liikutus.
Ihmetys. Hämmennys.
Lempeys.
Äitiys."

Kuten todellisuudessa, ei raskaus näissä runoissakaan ole aina helppo ja etene vaivattomasti synnytykseen ja tuhisevaan vauvaan.

" - - Vielä pari viikkoa sitten taimi taivutti aurinkoon,
pikkuruinen tiuku tykytti

             tietämättäni niin kauan 

olen ollut hauta."

Runojen muodot vaihtelevat rohkeasti tarpeen mukaan. Mukana on perinteisempien runojen lisäksi muun muassa kirje joulupukille; muutamia lääkärin lausuntoja; kaksi loistavaa laulua joista toinen kuvaa lapsiperheen arkea muskaribiisin muodossa ja toinen on Lörpötys-laulun säveleen sopiva "keskustelu" äitien ja päättäjien välillä sekä sellainen muotoon kirjoitettu runo. (Pahoittelen runosanastoni puutteellisuutta. Luultavasti niille runoille, joissa teksti on aseteltu jonkin asian muotoiseksi, on olemassa ihan päteväkin nimitys.) Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin Prisman parkkihalli -larppi, jossa pelattavana hahmona on yli 30-vuotias Heidi (tms. tavallinen nimi ikäluokassa), parin-kolmen lapsen kotiäiti. Ihan mahtava ajatus!

Ainoa miinus tulee jo toisella lukukerralla pettäneestä liimauksesta. Toivottavasti painoksen muissa kirjoissa liima pitää sivut paikoillaan useamman lukukerran verran.

Rakkautta ja vasta-aineita sopii erikoisen hyvin kaikille niille, joita vanhemmuus tavalla tai toisella koskettaa tai kiinnostaa. Ihastuin Isoaron hersyvään tyyliin, joten ehdottomasti täytyy hankkia luettavaksi hänen esikoisteoksensakin.