Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fran Krause. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fran Krause. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. maaliskuuta 2018

The Creeps


Fran Krause: The Creeps
A Deep Dark Fears Collection
Ten Speed Press 2017, 144s.



Toissa jouluna lahjoin itseäni muun muassa Fran Krausen Deep Dark Fears -kirjalla. Tänä vuonna sain ystävänpäivälahjaksi kirjakaupan lahjakortin, jolla hankin muun muassa tämän uuden Deep Dark Fears -kokoelman, The Creepsin.

Idea on tietysti sama: Krause on tehnyt lukijoidensa kertomista pelonaiheista pääasiassa neliruutuisia sarjakuvastrippejä. Yksi pitempikin kauhutarina tästä kokoelmasta löytyy ja hyvin toimi sekin toteutus.



Tämä pelko numero 92 kolahti minuun erityisen hyvin. Olen aina pelännyt pimeää ja vaikka osaan nukkua myös valot päällä, pimeässä unen laatu on parempi. Rappusissa on kuitenkin aina lamppu päällä ja oven raoista pääsee valoa myös makuuhuoneeseen - ellei oven edessä ole jotakin ylimääräistä!



Mistä lie minäkin olen lukenut, että ihminen syö elämänsä aikana nukkuessaan keskimäärin niin ja niin monta hämähäkkiä (8?), joten mikäpä muu voisi olla syynä yölliseen painonnousuun.

Jo näistä kahdesta esimerkistä voi päätellä, että Krausin kuvaamat pelot ovat usein varsin hauskoja, jopa höpsöjä. Silti osa jutuista aiheutti oikeasti kylmiä väreitä ja ällötyksenpuuskahduksia.

Tykkään näistä Deep Dark Fears -jutuista tosi paljon sekä sisältönsä että ulkoasunsa takia: herttaista ja vain vähän pelottavaa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Deep Dark Fears

Fran Krause: Deep Dark Fears
Ten Speed Press 2015, 144s.

Saatoin tilata itselleni joululahjaksi kirjan kirjoja ja saatoin lukea niistä jo yhden.
Fran Krausen Deep Dark Fears on kokoelma muutaman ruudun pituisia sarjakuvia (enimmäkseen) järjenvastaisista peloista. Minulla on tällaisia älyttömiä pelkoja ja kammoja, joten tätä oli kotoisaa lukea. Ehkä sain myös muutaman uuden asian pelättävien listalle.

Osa jutuista on tosi ällöttäviä, verisiä ja rajuja, osa taas hihityttävän hauskoja. Ääneen hörähdin muun muassa näille kahdelle:



Krausin piirrostyyli on tuollainen kivan sarjakuvamainen: ei liikaa yksityiskohtia, mutta ei liian pelkistettyäkään jälkeä.

Eipä minulla oikein muuta sanomista tästä kirjasta ole kuin että tykkäsin, nauroin ja ällötyin. Hauskan synkeää luettavaa.