Kirjeitä Tove Janssonilta

Kirjeitä Tove Janssonilta

toim. Boel Westin & Helen Svensson

(Brev från Tove Jansson, 2014)

Schildts & Söderströms 2014, 480s.

Suom. Jaana Nikula & Tuula Kojo

Bloggasin marraskuun alussa Boel Westinin kirjoittamasta Tove-elämäkerrasta, Sanat, kuvat, elämä. Tuon kirjan lukeminen oli työlästä, mutta mielenkiintoista ja aloitinkin heti perään tämän Westinin yhdessä Helen Svenssonin kanssa toimittaman kirjan lukemisen.

Kirjeitä Tove Janssonilta sisältää nimensä mukaisesti Toven kirjoittamia kirjeitä. Kirjeet kuljettavat lukijan kuuden vuosikymmenen läpi tuoden samalla Toven ajatuksineen hyvin lähelle. Tähän teokseen kootut kirjeet ovat aiemmin julkaisemattomiaja ne on kirjoitettu Toven perheelle, ystäville, rakastetuille ja työn kautta tutuiksi tulleille henkilöille. Tovehan kirjoitti kirjeitä ahkerasti koko elämänsä ajan ja piti kunnia-asianaan vastata fanikirjeisiinkin. Kirja on jaettu osiin kirjeiden vastaanottajien mukaan. Varhaisimmat kirjeet on kirjoitettu perheelle Tukholmasta vuosina 1932-1933, viimeisimmät Åke Runnquistille 1988.

Kirjeissä näkyy selvästi Toven varttuminen ja kehittyminen niin yksityishenkilönä kuin taiteilijanakin. Kaikkein eniten nautin myöhäisimmistä kirjeistä, niistä joissa Tove tuntui omaksuneen novelleistaan tutuksi tulleen kerrontatavan. Nuo kirjeet ovat tulvillaan kauniita lauseita ja tarkkoja huomioita luonnosta tai ihmisistä. Näistä kirjoista löysin sen elämänjanoisen, tunteikkaan naisen, johon tutustuin Tuula Karjalaisen Tove-elämäkerran myötä.

Vaikka pidinkin tästä kirjasta paljon, lukeminen oli jälleen takkuista. Kirjeiden taitto seuraa Sanat, kuvat, elämä -teoksen tyyliä, mikä on mielestäni kirjeille aivan liian raskas. Kun on nähnyt kuvia muutamista Toven kirjoittamista kirjeistä (kuten vaikkapa täällä), tuntuu näistä pienellä fontilla ja ahtaalla rivinvälillä kirjoitetuista teksteistä puuttuvan jotain oleellista. Koko kirjassa on vain muutamia alkuperäisten kirjeiden kuvituksia mukana, mikä on ilman muuta harmillista. Kirjeiden sisältöä ei ole kuitenkaan tätä teosta varten muokattu, paitsi muutamissa kohdissa poistamalla kovin kauas sivuraiteille kulkeutuneita jaaritteluita.

Kirjeitä Tove Janssonille on kokonaisuutena mielenkiintoinen kirja, jolle olisi ollut eduksi tulla painetuksi ilmavammin ja värikkäämmin, enemmän Toven alkuperäisten kirjeiden näköisenä.

Toven matkassa

Helen Svensson (Toim.): Toven matkassa - Muistoja Tove Janssonista

(Resa med Tove - En minnesbok om Tove Jansson, 2002)

WSOY 2004, 269s.

Suom. Outi Menna

Jokin aika sitten La petite lectricen Katri kirjoitti Helen Svenssonin toimittamasta kirjasta Toven matkassa. En ollut tästä aiemmin kuullut, mutta kirja kuulosti todella ihanalta: muistoja Tovesta läheisten ystävien ja sukulaisten, työtovereiden ja yhteistyökumppaneiden sekä monien muiden kertomana. Varasin kirjan saman tien ja luinkin yllättävän nopeasti.

Kaikkein parasta antia tässä kokoelmassa ovat ne tekstit, joiden kirjoittajat ovat todella tunteneet Toven, jakaneet arjen hänen kanssaan. Muutamat tekstit taas lähinnä puuduttivat, nimittäin ne, joissa analysoidaan Toven kirjoja ja maalauksia. Toisessa kontekstissa nuokin tekstit olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta näiden kansien välissä ne tuntuivat harmillisen teoreettisilta ja etäisiltä. Läheisten ihmisten muistot olivat ihastuttavan eläväisiä ja monipuolisia. Noiden tekstien avulla tuntui siltä, kuin olisi itsekin saanut tavata Toven - vaikka sitten vain pienen matkan päästä.

Luonnollisesti Tuulikki Pietilän osuus on kaikkein mielenkiintoisin ja antoisin. Pietilä kertoo muun muassa hänen ja Toven tekemistä ulkomaanmatkoista, joita ei etukäteen suunniteltu liian tarkasti. Hotellia ei varattu etukäteen, vaan sopiva majapaikka etsittiin vasta paikan päällä. Aurinkokaupunki kertoo Tuulikin mukaan Butler's Armin täysihoitolasta, jossa he Toven kanssa asuivat kerran Floridassa vieraillessaan. Kiinnostukseni tuota kirjaa kohtaan lisääntyi saman tien! Moni muukin pieni asia sai huomaamaan, kuinka paljon ideoita Tove sai kirjoihinsa oikeasta elämästä. Kaunokirjallisuutta lukiessa usein vaistomaisesti miettii, minkä verran todellisia tapahtumia taustalta löytyy ja Toven kohdalla näin tuntuu olevan varsin usein - mutta kiehtovalla, mukavalla tavalla.

Muumithan ovat Japanissa todella suosittuja. Olikin mielenkiintoista lukea japanilaisten yhteistyökumppaneiden kirjoituksia siitä, kuinka ja millaisella aikataululla Muumit on käännetty, miksi Tove ei hyväksynyt ensimmäistä Muumeista tehtyä tv-sarjaa jne. Toven aikuisille suunnattua kirjallisuutta ja sarjakuvia japaniksi kääntäneen Mayumi Tomiharan tekstistä ihan huokuu suuri kunnioitus Tovea kohtaan. Hän ymmärsi Toven yksityisyyden tarpeen niin hyvin, ettei ottanut tapaamisilla valokuvia tai tehnyt muistiinpanoja. Ja voitteko uskoa, että Tovella oli tapana opetella ulkoa pitkätkin puheensa, myös japaniksi, vaikka hän ei muuten kieltä hallinnutkaan! Ihailtavaa omistautumista.

Toven matkassa on mielenkiintoinen ja (enimmäkseen) lämminhenkinen teos, jonka kuvituksena on käytetty Toven omia piirustuksia sekä valokuvia, jotka tuntuvat välittävän lukijalle Toven sellaisena, kuin läheiset hänet saivat nähdä.