Roald Dahl: Ilmarin ihmelääke
(George's Marvellous Medicine, 1981)
Art House 1993, 118s.
Suom. Asser Korhonen ja Antti Mäkinen
Voi, kyllä kannatti siirtyä iltasaduissa Dahlin kirjoihin! Heti oli nukkumaanmeno kivempaa, niin lapsille kuin äidillekin, kun luvassa oli reipasta ja ronskia meininkiä ihan parhaalla mahdollisella kuvituksella varustettuna. Niin kovasti pojatkin tästä pitivät, että luettiin välillä päivisinkin kun ei maltettu aina odottaa iltaan asti.
8-vuotias Ilmari asuu isän, äidin ja mummon kanssa maatilalla. Mummo ei ole lainkaan sellainen kiltti ja herttainen tapaus, vaan "itsekäs ja äreä vanha ämmä. Hänellä oli keltaiset hampaat ja hänen ryppyinen suunsa muistutti koiran pyllyä." Kaiket päivät mummo vain istuu nojatuolissaan ja huutelee käskyjä, vaatimuksia ja ilkeyksiä. Mummo tarvitsee lääkettään monta kertaa päivässä ja eräänä päivänä Ilmari päättää tehdä mummolle uuden lääkkeen. Ehkä sen avulla mummo viimeinkin tervehtyisi. Tai jos ei, niin ehkä lääke "posauttaa häneltä päälaen ilmaan." Miten se Ilmarin ihmelääke sitten vaikuttaakaan? No tietysti aika yllättävästi. :)
Vaikka Ilmarin ihmelääke on oikeastaan varsin kamala kirja, se riemastutti kovasti. Poikia nauratti kaikki ne ainekset, joita Ilmari ihmelääkkeeseensä laittaa ja hauskuutti mummon ällöttävät ruokasuositukset, kuten kaalimadot ja koppakuoriaiset.
Dahlin huumorin ystäville Ilmarin ihmelääke on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja!
