Luupäät, Orvokki

Jeff Smith: Luupäät, Orvokki
(Rose, 2009)
Like 2019, 140s.
Suom. Antti Koivumäki
Kuvitus: Jeff Smith

Jeff Smithin Luupäät-sarjan esiosa, Orvokki, on nyt julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi. Luupäissähän Orvokki tunnetaan Olga-nimisenä muorina, mutta oikeasti hän on toinen Atheian prinsessoista.

Tässä esiosassa, joka kannattaa lukea vasta niiden varsinaisen Luupäät-seikkailuiden jälkeen, Orvokki ja hänen sisarensa Pinja lähestyvät täysi-ikäistymistä. Heidät lähetetään suorittamaan koetta, jolla selvitetään kummasta on tuleva kuningaskunnan seuraava hallitsija. Asiat menevät kuitenkin pahasti sotkuun, kun Orvokki unessaan pelastaa joesta pienen lohikäärmeen. Atheian herruudesta haaveilee Heinäsirkkojen herra, joka ei kaihda mitään keinoja saavuttaakseen haluamansa.

Orvokki on piirrostyyliltään hieman erilainen kuin sarjan aiemmat osat. En tiedä johtuuko erilaisuus pyöreämuotoisten luupäiden puuttumisesta vai onko albumi tosiaan astetta realistisempi. Toisaalta  kannessakin näkyvä punainen lohikäärme sekä rottaolennot näyttävät ihan samalta kuin muissakin osissa, joten ehkä erilaisuus on ainakin osin kuviteltua. Tavallaan Orvokin tarina on Luupäiden lukijoille tuttu. Oli tässä kuitenkin riittävästi syventävää asiaa aiemmin kerrotun lisäksi, ettei esiosa tuntunut turhalta tai väkisin väännetyltä.

Luupäät, Elonkorjuu

Jeff Smith: Luupäät, Elonkorjuu
Kolmas trilogia
Like 2018, 504s.
Suom. Jorma Penttinen

Luupäät-sarjan viimeinen trilogia on yhtä tuhti ja laadukas kuin aiemmatkin osat. Heinäsirkkojen herran heräämistä enteileviä merkkejä näkyy koko ajan enemmän. Ilkeä kaapukäsi, jonka henkilöllisyys on järkytys kaikille, johtaa vihollisjoukkoja, jotka näyttävät toivottoman suurilta verrattuna hyvisten määrään. Luupäät Leppo, Auvo ja Tahvo matkustavan Olga-mummon ja Venlan kanssa Atheiaan, joka on vihollisten seuraava kohde. Omituiset - ja pelottavat - aavepiirit laskeutuvat lähes kaikkialle, ja kulkeminen niiden keskellä on todella vaarallista ja haastavaa.

Vauhtia ei tästäkään trilogiasta siis puutu. Huumori jää väkisinkin vähemmälle, kun taisteluita käydään siellä ja täällä, eivätkä rauhalliset hetket ehdi venyä juuri minkään mittaisiksi. Väritetty tarina on kaikin puolin ilo silmälle, mutta liekö painomuste vai paperivalinta sellainen, että uudenkarhea kirja tuoksuu melko vahvasti.

Loppuratkaisu on osin ennalta-arvattava, mutta jotain yllätyksiäkin joukkoon mahtui.
Suosittelen!

Luupäät: Päivänseisaus

Jeff Smith: Luupäät: Päivänseisaus
Toinen trilogia
(The Dragonslayer,
Rockjaw,
Old Man's Cave, 2005)
Like 2017, 408s.
Suom. Jorma Penttinen

Laakson rauha on vakavasti uhattuna. Tahvo syöttää kyläläisille pelottavia juttuja lohikäärmeistä ja saakin heidät kanssaan lohikäärmejahtiin. Oikeasti Tahvo ei kyllä aiokaan taistella kenenkään kanssa, vaan palata takaisin kotiseudulleen kyläläisten kokoamat aarteet matkassaan. Leppo ja Auvo löytävät pienen rottaolennon, jota he lähtevät palauttamaan omiensa luo. Matka on pitkä ja haastava, sillä vastassa on jättimäinen vuorileijona Kivileuka sekä rottaolentojen johtaja Pääjehu. Olga-mummo katoaa omille teilleen jo kirjan alkusivuilla ja Venlalla riittää selvittelemistä oman roolinsa ja uhkaavien unien kanssa.

Seikkailu etenee jälleen mukavasti ja tarina on hauska. Smith yhdistää onnistuneesti huumorin, jännityksen ja fantasian niin, että tarina viihdyttää takuulla monenikäisiä lukijoita. Tälläkin kertaa nauroin ääneen rottaolennoille, jotka ovat pelottavia pahiksia, mutta myös hyvin tyhmiä. Venlalle olisin toivonut hieman suurempaa roolia, mutta ehkäpä hänellä sellainen seuraavassa osassa jo onkin.

Nautin Päivänseisauksesta alusta loppuun ja olisin hyvin voinut jatkaa vielä toisetkin 400 sivua. Laadukasta piirrosjälkeä yhtä tasokkaasti väritettynä on aina ilo lukea.

Luupäät: Kevättasaus

Jeff Smith: Luupäät: Kevättasaus
Ensimmäinen trilogia
(Out from Boneville,
The Great Cow Race,
Eyes of the Storm, 2005)
Like 2017, 454s.
Suom. Jorma Penttinen

Luupäät-sarja on julkaistu suomessa aiemminkin, mutta nyt sarja julkaistaan uudestaan värien kera. Ihan rehellisesti täytyy todeta, että en ole innostunut niistä mustavalkoisista versioista, vaikka sarjaa on minulle kehuttu.

Kevättasaus sisältää kolme ensimmäistä osaa yksissä kansissa. Tämä on lukijan kannalta oivallinen ratkaisu, sillä tarina ehtii reilussa 450 sivussa päästä hyvään vauhtiin.

Luumäestä karkotetut serkukset Leppo, Auvo ja Tahvo eksyvät karkumatkallaan ja päätyvät heille vieraaseen laaksoon. Kotiinpaluu ei ole helppoa, jos ei ollenkaan tunne seutuja ja on vieläpä ajautunut erilleen muista serkuista. Kukin Luupää tahollaan yrittää tulla toimeen parhaansa mukaan ja lopulta serkusten tiet jälleen kohtaavat. Aluksi niin rauhalliselta tuntunut laakso kuhisee rottaolentoja ja lohikäärmekin siellä on. Entä mitä mahtavat tarkoittaa Venla-neidin toistuvat unet?

Luupäät on laadukkaasti piirretty, huolella väritetty ja kaikin puolin viimeisteltyä sarjakuvaa. Pidän siitä, että tarina etenee luontevina sykleinä, eikä huumoria ole unohdettu. Erityisen paljon ihastuin kahteen rottaolentoon, jotka sinänsä ovat pelottavia, mutta niin tolkuttoman tyhmiä, että väkisinkin sympatiseerasin noita karvakasoja.

Luupäistä on parhaillaan (viimeinkin) tekeillä elokuva, jota odotellessa suosittelen tutustumaan sarjan maailmaan näin perinteisesti sarjakuvateitse.