Juice puhuu. Kootut muistelmat vol. II

 

Kaj Lipponen, Harri Tuominen & Waldemar Wallenius:
Juice puhuu. Kootut muistelmat vol. II
Into 2020, 324s.

Tässäpä kirja, joka tuli luettua tismalleen oikeaan aikaan. Keskittymiskykyni ei ole ollut paras mahdollinen, joten tällainen varsin lyhyin luvuin etenevä haastattelu toimi loistavasti: ei tarvinnut pinnistellä minkään laajemman juonen muistamisen kanssa tai ylipäätään pitää mielessä, mihin jäinkään.

Juice puhuu -muistelmat pohjautuvat Waldemar Walleniuksen ja Harri Tuomisen radio-ohjelmasarjan Juice 40 haastattelunauhoihin. Tekstistä on karsittu haastattelijoiden osuudet lähes kokonaan pois, mikä vaati totuttelua ensimmäistä osaa lukiessa. Tämän kirjan kohdalla tyyli oli jo käynyt tutuksi, joten mitään alkukankeutta ei ollut havaittavissa.

Ensin käsittelyyn pääsee Kuusessa ollaan -albumi ja jälleen edetään julkaisujärjestyksessä aina Radioaktiivisten marssi -singleen. Juttu - tai siis teksti - luistaa vaivattomasti ja enimmäkseen pysytään asiassa eli Leskisen tuotannossa. 

Osan kirjasta kuuntelin äänikirjana. Syy oli täysin käytännöllinen: halusin jatkaa kirjan lukemista, mutta halusin myös koota uudet vaatekaapit välittömästi, eikä jälkimmäinen olisi onnistunut kirja kourassa. Pemo Ojala oli hyvä valinta lukijaksi!

Suosittelen tätä ja aiempaakin osaa kaikille Leskisen tuotannosta kiinnostuneille.

Juice puhuu. Kootut muistelmat Vol.1

Kaj Lipponen, Harri Tuominen & Waldemar Wallenius:
Juice puhuu. Kootut muistelmat Vol. 1
Into 2020, 248s.

Juice puhuu on sellainen kirja, jonka lukeminen tuntuu kuuntelemiselta. Kirja onkin koottu vuosien 1989-1990 aikana tehdyistä haastatteluista, joten ei ole mikään ihme että taiteilijan ääni kuuluu. Alkuun vaati totuttelua se, että kirjassa puhuu todellakin vain Leskinen: haastattelijoiden repliikit on karsittu pois. Oletettavasti myös Leskisen puheista valtaosa on jätetty kirjan kansien ulkopuolelle, sillä 40-tuntisen haastattelun puolikkaassa olisi takuulla ollut materiaalia tuhdimpaankin kirjaan.

Kirjassa edetään periaatteessa kronologisesti Leskisen saapumisesta Tampereelle XV yö (Tauko III) -levyn julkaisemiseen asti. Mutta kuten nyt muisteloissa usein käy, yhdestä asiasta tulee mieleen joku aiempi tapahtuma ja siitä ehkä joku kolmas, joten ajallisesti pompitaan välillä kuitenkin vähän siellä täällä.

Liekö ahneutta vai mitä, mutta olisin halunnut lukea enemmän Leskisen laulujen taustoista. Vaikka levytykset käydään mukamas tarkasti läpi, kaikista kappaleista Leskinen ei (tässä kirjassa) sano välttämättä yhtään mitään.

Odotin hieman syvällisempää pohdintaa tai ylipäätään jotakin uutta tietoa, sanotaanhan takakannessakin, että kirja "perustuu leikkaamattomiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aiemmin ole päässyt julkisuuteen." No, vaikka hieman petyinkin - ja myönnetään että loppua kohti jopa hieman turruin kirjan lukemiseen - Juice puhuu on joka tapauksessa kiinnostava teos. Toisenkin osan aion ehdottomasti lukea.