Claire Castillon: Kuplissa
(Les bulles, 2010)
Gummerus 2012, 167s.
Suom. Lotta Toivanen
Claire Castillonin uusin novellikokoelma, Kuplissa, on melkoinen valikoima omalaatuisia, hulvattomia, vaivaannuttavia ja häiriintyneitäkin ihmisiä. Ikävä kyllä sieltä täältä saattaa tunnistaa myös palan itseään, vaikka sitä ei mielellään tunnustaisi. Jotkut novellit taas muistuttivat paljon tuttavia. Teki mieli lukea miehelle pätkiä ääneen ja katsoa, tuleeko sillä mieleen sama ihminen. Mutta en lukenut, koska pelkäsin, että se vastaisi: "Joo! Ihan kuin sinä!"
Lyhyet, sivun tai parin mittaiset tilannekuvat ovat ärhäköitä. Castillon ei turhia löpise, vaan menee suoraan asiaan, joka useimmiten on aika raadollinen. Osa kertomuksista naurattaa ääneen, toiset ällöttävät, mutta minua nämä kaikki viihdyttivät juuri sopivasti. Mielestäni novellit ovat aina parhaimmillaan vähitellen luettuina, mutta tämä kokoelma tuli luettua kerralla. Minuun iski vastustamaton halu nähdä, keksiikö Castillon vielä jotakin omituisempaa. (Ja kyllä hän melko nyrjähtäneitä persoonallisuuksia esittelikin.)
"Toivottavasti et vaihtanut numeroa minun takiani? - - Sinä lupasit! Lupasit, että jos rauhoittuisin, pysyisimme ystävinä! Valepukki! - - Riittää jo! Älkää antako minun juuttua tähän vastaajaan, kuka sitten olettekin, vastatkaa nyt! Olkaa kiltti ja sanokaa, minne numeronne entinen haltija on joutunut. Te tiedätte kyllä. Totelkaa! Vastatkaa! mies on minun! Mitä olette tehnyt hänelle? Antakaa hänet takaisin minulle tai tapan teidät!"
Kuplissa-kirjan kantta täytyy kehua erikseen. Kansikuvassa on kirjailija itse, vettä valuva kultakalamalja päässään. Tykkään kovasti.
"Yksi neuvo... Yritä nauttia jälkikasvusi ensimmäisistä vuosista, kuuntele tarkkaan, mitä minä sanon. Vaikka tämä on tietysti typerää, koska se tulee minun suustani. Nauti niistä! Sen jälkeen on aina kamalan pettynyt."
Lisää Kuplissa-kirjasta ainakin seuraavissa blogeissa:
