Claire Castillon: Kuplissa
(Les bulles, 2010)
Gummerus 2012, 167s.
Suom. Lotta Toivanen
Claire Castillonin uusin novellikokoelma, Kuplissa, on melkoinen valikoima omalaatuisia, hulvattomia, vaivaannuttavia ja häiriintyneitäkin ihmisiä. Ikävä kyllä sieltä täältä saattaa tunnistaa myös palan itseään, vaikka sitä ei mielellään tunnustaisi. Jotkut novellit taas muistuttivat paljon tuttavia. Teki mieli lukea miehelle pätkiä ääneen ja katsoa, tuleeko sillä mieleen sama ihminen. Mutta en lukenut, koska pelkäsin, että se vastaisi: "Joo! Ihan kuin sinä!"
Lyhyet, sivun tai parin mittaiset tilannekuvat ovat ärhäköitä. Castillon ei turhia löpise, vaan menee suoraan asiaan, joka useimmiten on aika raadollinen. Osa kertomuksista naurattaa ääneen, toiset ällöttävät, mutta minua nämä kaikki viihdyttivät juuri sopivasti. Mielestäni novellit ovat aina parhaimmillaan vähitellen luettuina, mutta tämä kokoelma tuli luettua kerralla. Minuun iski vastustamaton halu nähdä, keksiikö Castillon vielä jotakin omituisempaa. (Ja kyllä hän melko nyrjähtäneitä persoonallisuuksia esittelikin.)
"Toivottavasti et vaihtanut numeroa minun takiani? - - Sinä lupasit! Lupasit, että jos rauhoittuisin, pysyisimme ystävinä! Valepukki! - - Riittää jo! Älkää antako minun juuttua tähän vastaajaan, kuka sitten olettekin, vastatkaa nyt! Olkaa kiltti ja sanokaa, minne numeronne entinen haltija on joutunut. Te tiedätte kyllä. Totelkaa! Vastatkaa! mies on minun! Mitä olette tehnyt hänelle? Antakaa hänet takaisin minulle tai tapan teidät!"
Kuplissa-kirjan kantta täytyy kehua erikseen. Kansikuvassa on kirjailija itse, vettä valuva kultakalamalja päässään. Tykkään kovasti.
"Yksi neuvo... Yritä nauttia jälkikasvusi ensimmäisistä vuosista, kuuntele tarkkaan, mitä minä sanon. Vaikka tämä on tietysti typerää, koska se tulee minun suustani. Nauti niistä! Sen jälkeen on aina kamalan pettynyt."
Lisää Kuplissa-kirjasta ainakin seuraavissa blogeissa:
Hauska sattuma tämä yhtäaikaisuus :D
VastaaPoistaMinä en niin vaikuttunut, mutta toisaalta olen tuhlannut aikaani huomattavasti huonompiinkin juttuihin.
Morre, joo, joku vois luulla, että oli sovittu juttu :)
VastaaPoistaTämä täytyykin lukea, tykkään Castillonista niin paljon!
VastaaPoistaMinäkin voisin napata tämän kirjastosta mukaani mikäli tulee vastaan! Kansi on tosiaan aika hauska :)
VastaaPoistaTiina, haluatko lainata? Voin laittaa isän ja äitin kyytiin huomenna :)
VastaaPoistaVillasukka, kannattaa lainata! Ja jos ei tätä ole paikalla, niin suosittelen myös aiemmin ilmestyneitä Castillonin kirjoja, ellet ole jo lukenut :)
Joo, laita vaan tulemaan! :)
VastaaPoistaOsuvasti kuvattu tuo, ettet malttanut lukea kirjaa vähittelen, kun halusit päästä näkemään, kuinka sairasta juttua kirjailijalla riittää. Näinhän se oli!
VastaaPoistaKiinnitin huomiota kirjan kansikuvaan, hauska kuulla että se on kirjailija itse. Mietin vain, onkohan hän poseeraamassa itse myös aikaisempien kirjojensa kansissa. Kovin samalta tyypiltä näyttää...
Sonja, ainakin Äidin pikku pyövelissä on Castillonin kuvat. Sitä keskimmäistä kirjaa mulla ei ole, joten en voi tarkistaa, mutta olettaisin, että sitäkin koristaa kirjailija itse :)
VastaaPoistaEn ole ihan varma olenko joskus lukenut Äidin pikku pyövelin. Pyörittelin sitä eilen kirjastossa, mutta jätin kuitenkin hyllyyn koska päätin lukea aikaisemmin lainatut ennen uusia hamstrauksia ;)
VastaaPoistaMinä mietin samaa kuin Sonja, että onko Castillon myös Äidin pikku pyövelin kannessa. Kiva, että sinulta löytyi vahvistus asiaan :)
Villasukka, Kannattaa pitää nimi mielessä ja lainata sitten, kun ne aiemmat lainat on luettu ;)
VastaaPoistaTotta, kyllä tätä lukiessa tuli välillä mieleen niin oma itse kuin jotkut tututkin ;)
VastaaPoistaSuorastaan häiriintyneen herkullista!
Susa, Mulla tuli hinku lukea Castillonin aiemmatkin kirjat uudelleen, koska tämän tyylistä ei turhan usein tule vastaan :)
VastaaPoista