Lohikäärme ja pingviini

Debi Gliori: Lohikäärme ja pingviini

(Dragon Love Penguin, 2013)

Kustannus-Mäkelä 2014, 30s.

Suom. Terhi Leskinen

Olipa kerran lohikäärme, joka löysi jäälautalta yksinäisen munan. Lohikäärme otti munan hoitaakseen ja rakasti syvästi suloista pienokaistaan, vaikka Pirpanaksi nimetty lapsi ei ollutkaan samanlainen kuin muut lohikäärmevauvat. Kun aikuisten lohikäärmeiden täytyi poistua kotivuorelta hoitamaan äärimmäisen tärkeitä asioita, alkoivat muut lohikäärmeet kiusata Pirpanaa. Samassa kotivuori alkoi syöstä tulta, eikä Pirpana voinutkaan nousta lentoon muiden lohikäärmelasten lailla. Pirpana heittäytyi vatsalleen, laski vuorenrinnettä alas ja löysi vuorostaan hylätyn munan.

Tällaisen sadun haluaa joka ilta kuulla Pyry, pieni pingviini, jonka perhe ei olekaan aivan samanlainen kuin kaikkien muiden pingviinien.

Debi Gliorin kuvakirja on suloinen ja viisas. Kuvista välittyy lämpöä ja rakkautta lohikäärmeeltä pingviinille ja päinvastoin. Lohikäärme ja pingviini näyttää lapselle, kuinka toisesta voi (ja kuuluukin) pitää huolta, vaikka oltaisiin erilaisia.

Kuvitus on jollain lailla pehmeää ja todella suloista. Lukeminen meinasi jumittua niille sivuille, joilla Pirpana oli vielä aivan pieni ja pörröinen, koska nuorimmaisen mielestä vauva-Pirpana oli ihastuttavan söpö. Vähän väkisin kääntelin sivuja eteenpäin ja luin tarinaa eteenpäin, vaikka vähän väliä pitikin palata takaisin "söpö!"-sivulle.

Lievästi ärsyttävä norsu

David Walliams: Lievästi ärsyttävä norsu

(The Slightly Annoying Elephant, 2013)

Kustannus-Mäkelä 2015, 28s.

Suom. Raija Rintamäki

Kuvitus: Tony Ross

David Walliamsilta on suomennettu Herra Lemu ja Poika ja mekko -kirjojen lisäksi mitä mainioin kuvakirja, Lievästi ärsyttävä norsu. Tämä neliön muotoinen komea kirja on näyttävä ja houkutteleva. Etenkin takakannen maininta "Kirjan mukana ILMAINEN NORSU" herättää varmasti jokaisen potentiaalisen ostajan huomion. (Pienessä tekstissä tosin mainitaan, että oikeasti kirjan mukana ei saa oikeaa norsua, mutta kuvia norsuista sitäkin enemmän.)

Sami on yksin kotona, kun ovelta kuuluu koputus. Oven takana ei kuitenkaan ole postimiestä tai ketään kaveria, vaan jättimäinen norsu! Norsu asettuu muitta mutkitta taloksi Samin kotiin, sillä ilmeisesti Sami on adoptoinut sen. Norsu survoutuu kylpyyn käyttäen kaiken shampoon ja kastellen kaikki pyyhkeet, vaatii röyhkeästi ruokaa, omii kaukosäätimen ja rikkoopa vielä Samin upouuden pyöränkin. Norsu ei kuitenkaan yritäkään pyytää anteeksi. Kun ovelta kuuluu jälleen koputus, Samilla ei käy mielessäkään että tilanne voisi kääntyä vielä pahemmaksi. Mutta kyllä se voi.

Lievästi ärsyttävä norsu on ihanan sekopäinen kirja. Huonokäytöksinen norsu on tervetullutta vaihtelua sympaattisten eläinhahmojen valtaamaan kuvakirjamaailmaan ja onpa tarinan opetuskin harvinainen ainakin lastenkirjallisuudessa. Tietysti tämä tarina muistuttaa hyvistä käytöstavoista, mutta se varsinainen opetus on, että aina täytyy "lukea se pienellä painettu teksti".

Postikoira Pontus

Tor Freeman: Postikoira Pontus

(Digby Dog Delivers, 2014)

Kustannus-Mäkelä Oy 2014, 24s.

Suom. Raija Rintamäki

Pontus on töissä postissa. Työhön kuuluu tietenkin postin jakaminen ja tänään Pontuksen täytyy kuljettaa perille kuusi pakettia. Oikeat osoitteet löytyvät rutiinilla, mutta henkilöitä täytyy vähän haeskella.

Kun perheen lasten iät ovat (pian) 2, 6 ja 8, on melko haastavaa löytää kirja, josta kaikki olisivat yhtä lailla kiinnostuneita. Postikoira Pontus osoittautui kaikille pojille mieluisaksi. Kirjassa on vähän tekstiä ja selkeät kuvat, joten pieninkin malttoi kuunnella kaiken. Noin joka toiselle aukeamalle on piilotettu pieniä yksityiskohtia, joiden etsiminen vetosi erityisesti isompiin lapsiin (ja äitiin). Vaikka kuvat ovat selkeitä, oli piilotettujen juttujen löytäminen välillä oikeasti haastavaa.

Olemme lukeneet tämän kirjan jo loppukesällä, mutta bloggaan vasta nyt siitä syystä, että kirja on aina salaperäisesti kadonnut tästä tietokoneen viereltä. Hyvän kirjan merkki sekin: sitä täytyy saada lukea uudestaan ja uudestaan.