Sallin isän loistava loma

Thomas Brunstrøm & Thorbjørn Christoffersen:
Sallin isän loistava loma
Kvaliti 2024, 28s.
Suom. Sirpa Alkunen

 

Sallin isä on mahtava hahmo! 
Rakastuin täysillä edellisiin Sallin isä -kirjoihin, joita olen suositellut aina kun se vain on ollut mahdollista. Tän uusimman kirjan sain ihan yllätyksenä postilaatikkoon <3

Tällä kertaa ollaan lomatunnelmissa.
Sallia tympii polkea koulusta kotiin, kun sataa ja on hämärää ja kurjaa ja vaikka mitä. Sentään on loma alkamassa. Eikä muuten olekaan mikä tahansa loma, sillä Sallin isä on varannut koko perheelle loman All inclusive -maahan, missä on lämmintä ja aurinkoista, loputtomasti limsaa ja noutopöytä. Ihan täydellistä siis. Ja kyllä matkasta tuleekin tosi kiva, vaikka Sallia harmittaakin hupenevat lomapäivät. Kun on pakko palata kotiin ja kouluun, Sallia tympii taas, mutta Sallin isäpä keksii jälleen keinon ilahduttaa.

Pidän näiden kirjojen kuvituksesta, joka on pehmeää ja ilmeikästä. Sallin isän bändipaidat ovat huippuja ja pikkuveljen toilailut viihdyttävät myös. Tämä lomakirja oli aiempiin verrattuna vähän kesympi, mikä kyllä pikkuisen harmitti minua, mutta olihan tämä nyt hauska tällaisenaankin. Tykkään muuten myös siitä, ettei Sallin äidillä ole mitenkään merkittävää roolia kirjoissa. Hän on kyllä mukana ja läsnä, tärkeä osa perhettä, mutta kirjat kertovat nimenomaan Sallin isästä ja lapsista.

Syksyllä ilmestyy lisää Sallin isän kohelluksia!

Sallin isä

Thomas Brunstrøm: Kun Sallin isä oli lapsi +
Sallin isä kiroilee (...niin penteleesti)
Kvaliti 2023, 32s.
Kuvitus: Thorbjørn Christoffersen
Suom. Sirpa Alkunen

Jos sinulla on lapsia - aivan sama minkä ikäisiä he ovat nyt - tai jos olet joskus itse ollut lapsi - nämä Tanskassa supersuosion saavuttaneet Sallin isä -kirjat ovat juuri sinulle!

Kuvakirjoissa kuvitus on valtavan suuressa roolissa ja minä vakuutuin näistä kirjoista jo kansikuvien perusteella. Katsokaa nyt tuota Sallin isän rehvakasta ovenpieleen nojailua ja itsetyytyväistä hymyä, jota Sallin joopajoo-katse ei huojuta tippaakaan! Sitä paitsi onhan tuo isän hahmo bändipaitoineen ja tiukkoine farkkuineen (ja käsikarvoineen <3) kerta kaikkiaan sympaattinen.

Kuvitus siis hurmasi minut ihan täysin, mutta mitenkäs itse tarinat?

En meinaa kestää, miten hyvät tarinatkin näissä on! Luin molemmat kirjat ensin itsekseni, sitten tuon Kun Sallin isä oli lapsi ääneen puolisolle. Seuraavana aamuna kerroin saman tarinan aamukiireiden takia lyhennettynä ensin ysiluokkalaiselle, sitten vitosluokkalaiselle. Töissäkin pikakertasin tarinan kahdelle työkaverille ja neljälle lykkäsin kirjan (yhdelle molemmat) kouraan. 

Kun Sallin isä oli lapsi sisältää paljon juttuja isän lapsuudesta. Tiedätte varmaan: miten telkkarista ei tullut lastenohjelmia kuin puoli tuntia päivässä ja kuinka syötiin mukisematta sitä, mitä vain tarjolla oli. Sallin isän lapsuus vain kuulostaa harvinaisen karikkoiselta: ruoaksi oli esimerkiksi kylmää hiekkaa ja hampaat putsattiin lapiolla - hammasharjaa kun ei vielä oltu keksitty. Salli alkaa epäillä, ettei isä puhu aivan totta. Nauroin ääneen ja hihittelin vielä enemmän. Niin hillitön tämä oli!

Sallin isä kiroilee (...niin penteleesti) on sekin riemukasta luettavaa. Voi olla, ettei se ole paras valinta esimerkiksi yleiselle satutunnille tai iltasaduksi, mutta ainakin kotioloissa menestys on melko varma. Salli ei pidä kirosanoista ollenkaan. Isä kuitenkin kiroilee aika usein. Kaveriltaan Salli kuulee kiroilukassasta, eli laatikosta, johon laitetaan 50 senttiä aina kun lipsauttaa kirosanan. Rahalle olisikin jo käyttötarkoitus tiedossa, sillä Salli haluaisi mennä tivoliin. Alkuun kassaan ropisee rahaa vaikka kuinka, mutta sitten isä alkaa korvata kirosanoja kiltemmillä ilmauksilla. Muuten hyvä, mutta kun Salli tarvitsisi rahaa...

En voi kehua näitä liikaa! Tiedän, että omat lapset olisivat rakastaneet näitä (jo) pienempinä. Onneksi suostuvat vieläkin välillä kuuntelemaan, kun luen.

Sirkus Kummajuna

Päivi Alasalmi: Sirkus Kummajuna
Kvaliti 2022, 122s.
Kuvitus: Sofia Mikkola

 

Sirkus Kummajuna ei ole mikään tavallinen juna, edes sirkusjunaksi. Tämän sirkuksen esiintyjillä on nimittäin toinen toistaan kiinnostavampi tarina taustallaan tai kerrottavanaan.

Jokaisen sadun voi lukea itsenäisenä tarinana, mutta ne nivoutuvat kauniilla tavalla yhteen ja muodostavat ihastuttavan ja koskettavan kokonaisuuden. Yhdistävänä tekijänä on paitsi itse sirkus, myös eräs epäonninen prinsessa.

Alasalmella on upea taito kirjoittaa perinteisen tuntuisia satuja, joissa on kuitenkin raikas ja jollakin tapaa nykyaikainen ote. Säästelin Sirkus Kummajunan lukemista pitkään ja yritin lukea sitä satu kerrallaan. Sitten iski kuitenkin ahneus ja paria ensimmäistä satua lukuun ottamatta luin koko kirjan kerralla.

Sofia Mikkolan kuvitus on sadunomainen ja värikäs, joskin sävyt ovat omaan makuuni hieman liian synkkiä.

Joka tapauksessa Sirkus Kummajuna sopii todella hyvin luettavaksi kaiken ikäisille. Parhaimmillaan uskon sen kuitenkin olevan yhdessä lasten kanssa luettuna, sillä jaettu ilo on suurempi ilo.

Punapipoinen poika

Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
Kvaliti 2022, 107s.

 

Marlin perhe palaa kahden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Vaikka Marli on kaivannut kotimaataan ja odottanut lomia siellä, lopullinen paluu ei silti tunnu erityisen kivalta. Peruskoulun viimeisen vuoden kevätlukukausi ottaa lujille, kun opetussuunnitelma vanhassa koulussa ja Suomen kouluissa ei tietenkään vastaa täysin toisiaan. Ja sitten on se vanhaan kouluun jäänyt poika...

Koiraansa ulkoiluttaessaan Marli tapaa Suiden, punapipoisen pojan, joka tulee reippaasti juttelemaan hänelle. Suiden kanssa on helppo puhua tai vain olla hiljaa. Jotain erikoista poikaan tuntuu silti liittyvän.

Punapipoinen poika on nopealukuinen säeromaani. Hieman harmittaa, että arvasin Suideen liittyvän salaisuuden hieman liian aikaisin, mutta pidin tästä silti. Marlin ristiriitaiset tuntemukset Suomeen paluusta, kaverikuvioista sun muista antoi ajattelemisen aihetta.