Peter Bichsel: Lastentarinoita
(Kindergeschichten, 1969)
Otava 1982, 69s.
Suom. Markku Mannila
Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus lukea enemmän kirjoja omista kuin kirjaston hyllyistä. Lastentarinoita alkoi kuitenkin kiinnostaa kovasti Jennin ja Satun arvioiden jälkeen, eikä minulla ollut sitä omana, joten turvauduin kirjastoon. (Samalla reissulla lainasin 11 muuta mielenkiintoista kirjaa, mutta ei puhuta niistä. Ainakana vielä.)
Lastentarinoita sisältää 7 lyhyttä kertomusta, joista ainakin osan voisi lukea myös lapsille. Tarinoiden aiheet ovat erikoisia, omalaatuisia. Yksi tarina kertoo miehestä, jolla on ilmiömäinen muisti. Hän opettelee ulkoa juna-aikataulut ja viettää päivänsä asemalla voidakseen hyödyntää tietojaan. Keksijä taas on vetäytynyt omiin oloihinsa tekemään tärkeän keksinnön. Kun keksintö on valmis, muu maailma onkin kehittynyt huimasti eteenpäin. Mies palaa takaisin yksinäisyyteen ja keksii kaiken, jo keksityn, uudelleen.
Lastentarinoita oli yllättävä kirja. Pidin kertomuksista, mutta en osannut odottaa niiden aiheuttamaa alakuloa. Vaikka en voi väittää tarinoita suorastaan synkiksi, niin välillä kävi mielessä, että Puolen hehtaarin metsän Ihaa voisi kirjoittaa jotain tällaista... Jollakin kieroutuneella tavalla tämä oli kuitenkin erittäin sopivaa luettavaa tähän hetkeen. Lastentarinoille kävi kuten Nooa Notkoniityllekin: luin sen juuri oikeaan aikaan.
Suosittelen häikäilemättä kaikkien lukulistalle: vaikka et pitäisikään niin tähän kirjaan ei ainakaan paljon tuntia kauempaa aikaa kulu.
