Roald Dahl: Matilda
(Matilda, 1988)
WSOY 2002, 240s.
Suom. Eeva Heikkinen
Matilda on oma suosikkini Roald Dahlin kirjoista. Ainakin tähän mennessä luetuista se on ollut ehdottomasti paras. Olen lukenut Matildan monen monta kertaa, tällä kertaa iltasatuna lapsille. Vanhempi poikani piti tästä valtavasti, vaikka olisi kyllä halunnut kuulla enemmän Matildan "erityisyydestä".
Matilda on hyvin erikoinen ja älykäs lapsi. Hän oppii lukemaan aivan itsekseen kolmen vanhana ja 4-vuotiaana hän on jo lukenut kaikki kotoaan löytyvät lehdet ja alkaa haaveilla kirjoista. Matildan kotiväki on varsin inhottavaa: äiti viettää päivät bingossa, isä myy käytettyjä ja kyseenalaisin keinoin paranneltuja autoja. Isovelikin on, mutta hänestä ei paljon puhuta. Ateriat syödään aina television ääressä, eikä isä halua ostaa Matildalle kirjaa, kun heillä on tuo mainio televisio katseltavana. Onneksi Matilda on neuvokas tyttö, joka etsii itse kirjaston ja alkaa viettää aikaansa siellä. Pian hän on lukenut kaikki kirjaston lastenkirjat ja alkaa ystävällisen kirjastotädin ohjaamana lukea aikuisten kirjoja. Koulun alkaessa Matilda onkin jo lukenut melkoisen pinon kirjallisuuden klassikoita Dickensistä Hemingwayhin.
Koulussa parasta on kiltti opettaja, Jenny Honey. Crunchem Hallin alakoulun rehtori on kuitenkin hirvittävä neiti Trunchbull, joka pitää oppilaita kurissa ja nuhteessa äärimmäisen kovalla kädellä. Eräskin pitkälettinen Amanda saa kokea moukarin kohtalon, kun Trunchbull ärsyyntyy hänen palmikoistaan. Yllättäen Matilda huomaa, että hänellä on erikoinen kyky, jota käyttämällä hän voisi antaa rehtorille opetuksen.
Mikäli jollakin on Matilda lukematta ja Dahlin tyyli edes hitusen miellyttää (tai edes kiinnostaa) suosittelen lukemaan tämän mitä pikimmin. Quentin Blaken kuvitus on jälleen kerran mainiota katseltavaa. Matildasta on tehty myös elokuva (Matilda ja lasten kapina), jonka lapset katsoivatkin kirjan lukemisen jälkeen, mutta minusta se ei onnistu tekemään oikeutta kirjalle.
Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti
