Merja Turunen & Sirpa Ylönen: Puutarhanhoito poropeukaloille
Into 2013, 223s.
Kuvitus Ina Kallis
Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kahdeksan vuotta. Ainakin. Meillä on isohko piha, mutta en ole osannut tehdä sille oikein mitään. Viime keväänä päätin, että nyt viimeinkin otan ja teen edes jotakin: perheen nuorimmainen varmasti pötköttelisi mielellään nurmikolle asetetulla viltillä, kun äiti pistäisi pihan kuntoon (=kitkisi taas tuon kamalan kukkapenkin). Jos nyt täysin sivuutetaan se asia, että pihamme kaipaisi kipeästi isompaakin kunnostusta kuin kukkapenkkien kitkemistä, oli suunnitelmissani muutenkin liikaa tilaa muuttujille. Etenkin, kun vauvoilla on tapana oppia uutta hurjaa vauhtia ja niinpä se nurmikolla viihtyvä tapaus ei todellakaan pysynyt paikoillaan. Nukkuihan tuo sentään päiväunia sen verran, että sain keväällä leikattua takapihan yli kolmimetriseksi hujahtaneen pensasaidan puolta matalammaksi. Ja silputtua sitten älyttömän määrän pensasroskaa yhteen (auton) peräkärrylliseen. Pienillä oksasaksilla.
Mutta tästä kirjasta minun piti kertoa. Puutarhanhoito poropeukaloille on juuri sitä, mitä nimi lupaa: selkeää perustietoa kaikesta oleellisesta puutarhanhoitoon liittyvästä. Liikkeelle lähdetään oman pihan maalajin tunnistamisesta, yleisimmistä kasveista, pihasuunnittelusta ja työkaluista. Suunnittelun osuutta ei pidä väheksyä, sillä hyvällä suunnittelulla välttyy varmasti ainakin muutamalta aloittelijan virheeltä. Joku aloittelija saattaisi jopa sijoittaa kukkapenkin leikkimökin seinustalle siten, että sadevesi lorisisi iloisesti suoraan arkojen, hentovartisten kukkien päälle.
Turunen ja Ylönen käyvät läpi runsaan valikoiman sekä syötäviä kasveja että koristekasveja, sekä käytännöllisiä vinkkejä kunkin kasvattamiseen ja hoitoon liittyen. Myös puutarhanhoidon yleisimpiin ongelmiin, kuten rikkaruohoihin, ötököihin ja erilaisiin kasvitauteihin perehdytään sopivasti. Tärkeimpänä kaikesta sisällöstä pidän kautta kirjan huokuvaa yritteliäisyyden asennetta, rohkaisevaa ja innostavaa: älä lannistu virheistä tai vastoinkäymisistä. Kieli on selkeää ja helposti ymmärrettävää, mutta ei missään nimessä lukijaa vähättelevää.
Mansikkamaan takana pilkistää kaksi mustaviinimarjapensasta. Paino sanalla pilkistää, koska toinen pensas lakoaa uhkaavasti alamäkeen kahdesta itse kyhäämästäni pensastuesta huolimatta ja toinen haaveilee muutosta naapurin puolelle, ainakin jos kasvukulmasta voi jotakin päätellä. Nämäkin pensaat ovat aivan liian lähekkäin, mutta hyviä marjoja niistä sentään saa, joskin määrä on sen verran vaatimaton, että saan vaivatta syötyä koko sadon suoraan pensaista.
Ikävä kyllä minulla ei ole esittää kuvamateriaalia monista muista nokkelista puutarharatkaisuistani, kuten riittämättömän pienestä lehtikompostista tai edes siitä kirsikkapuusta, jonka kaadoin viime keväänä ihan vain nojaamalla siihen.
Puutarhanhoito poropeukaloille on erittäin hyvä perusteos aloittelevalle puutarhurille. Siitä saa hyvät perustiedot, mutta myös paljon vinkkejä muuhun kirjallisuuteen. Minä pidin tästä kovasti ja oikeasti harmittaa, että en kesän aikana päässyt kirjan tietoutta hyödyntämään. Nyt voisin yrittää skarpata syysaskareiden suhteen, sillä lehdet on haravoimatta edelleen, vaikka luntakin ehti olla jo viikon verran.
