Merja Turunen & Sirpa Ylönen: Puutarhanhoito poropeukaloille
Into 2013, 223s.
Kuvitus Ina Kallis
Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kahdeksan vuotta. Ainakin. Meillä on isohko piha, mutta en ole osannut tehdä sille oikein mitään. Viime keväänä päätin, että nyt viimeinkin otan ja teen edes jotakin: perheen nuorimmainen varmasti pötköttelisi mielellään nurmikolle asetetulla viltillä, kun äiti pistäisi pihan kuntoon (=kitkisi taas tuon kamalan kukkapenkin). Jos nyt täysin sivuutetaan se asia, että pihamme kaipaisi kipeästi isompaakin kunnostusta kuin kukkapenkkien kitkemistä, oli suunnitelmissani muutenkin liikaa tilaa muuttujille. Etenkin, kun vauvoilla on tapana oppia uutta hurjaa vauhtia ja niinpä se nurmikolla viihtyvä tapaus ei todellakaan pysynyt paikoillaan. Nukkuihan tuo sentään päiväunia sen verran, että sain keväällä leikattua takapihan yli kolmimetriseksi hujahtaneen pensasaidan puolta matalammaksi. Ja silputtua sitten älyttömän määrän pensasroskaa yhteen (auton) peräkärrylliseen. Pienillä oksasaksilla.
Mutta tästä kirjasta minun piti kertoa. Puutarhanhoito poropeukaloille on juuri sitä, mitä nimi lupaa: selkeää perustietoa kaikesta oleellisesta puutarhanhoitoon liittyvästä. Liikkeelle lähdetään oman pihan maalajin tunnistamisesta, yleisimmistä kasveista, pihasuunnittelusta ja työkaluista. Suunnittelun osuutta ei pidä väheksyä, sillä hyvällä suunnittelulla välttyy varmasti ainakin muutamalta aloittelijan virheeltä. Joku aloittelija saattaisi jopa sijoittaa kukkapenkin leikkimökin seinustalle siten, että sadevesi lorisisi iloisesti suoraan arkojen, hentovartisten kukkien päälle.
Turunen ja Ylönen käyvät läpi runsaan valikoiman sekä syötäviä kasveja että koristekasveja, sekä käytännöllisiä vinkkejä kunkin kasvattamiseen ja hoitoon liittyen. Myös puutarhanhoidon yleisimpiin ongelmiin, kuten rikkaruohoihin, ötököihin ja erilaisiin kasvitauteihin perehdytään sopivasti. Tärkeimpänä kaikesta sisällöstä pidän kautta kirjan huokuvaa yritteliäisyyden asennetta, rohkaisevaa ja innostavaa: älä lannistu virheistä tai vastoinkäymisistä. Kieli on selkeää ja helposti ymmärrettävää, mutta ei missään nimessä lukijaa vähättelevää.
Mansikkamaan takana pilkistää kaksi mustaviinimarjapensasta. Paino sanalla pilkistää, koska toinen pensas lakoaa uhkaavasti alamäkeen kahdesta itse kyhäämästäni pensastuesta huolimatta ja toinen haaveilee muutosta naapurin puolelle, ainakin jos kasvukulmasta voi jotakin päätellä. Nämäkin pensaat ovat aivan liian lähekkäin, mutta hyviä marjoja niistä sentään saa, joskin määrä on sen verran vaatimaton, että saan vaivatta syötyä koko sadon suoraan pensaista.
Ikävä kyllä minulla ei ole esittää kuvamateriaalia monista muista nokkelista puutarharatkaisuistani, kuten riittämättömän pienestä lehtikompostista tai edes siitä kirsikkapuusta, jonka kaadoin viime keväänä ihan vain nojaamalla siihen.
Puutarhanhoito poropeukaloille on erittäin hyvä perusteos aloittelevalle puutarhurille. Siitä saa hyvät perustiedot, mutta myös paljon vinkkejä muuhun kirjallisuuteen. Minä pidin tästä kovasti ja oikeasti harmittaa, että en kesän aikana päässyt kirjan tietoutta hyödyntämään. Nyt voisin yrittää skarpata syysaskareiden suhteen, sillä lehdet on haravoimatta edelleen, vaikka luntakin ehti olla jo viikon verran.
Olen kyllä todellinen poropeukalo pihan suhteen... Mystisesti osa kasveista kuitenkin suorastaan viihtyy pihallamme. Minulla on mm. kärhöjen kanssa sopimus että elämme rauhassa omaa elämäämme. En edes yritä puuttua. Haaveilen kyllä kovasti uudesta kukkapenkistä jossa olisi perinnekasveja. Ehkä ne olisivat sopivan kestäviäkin käsittelyyni. :)
VastaaPoistaKuulostaa kivalta ja oikein hyödylliseltä kirjalta. Muistelen aikaani Oulussa, jossa minulla oli rehevä puutarhapiha, kaikki kasvoivat upeasti...lannoitin hevosenlannalla ja kalkilla. Linnut söivät tuholaiset. Ikävä puoli oli vain, että pensaista tuli nopeasti puita ja pihaa piti karsia kovasti, sillä olin innokas istuttaja.
VastaaPoistaTäällä Varsinais-Suomessa kaikki on kukkinut kesäkuun alkuun mennessä. Pitää siis muistaa istuttaa kukansiemeniä, jotka maistuvat linnuille ja muille iik isommille nelijalkaisille. Peurat ja kauriit sitten syövät kaiken mahdollisen mikä kasvaa.
Puutarhanhoito on mielestäni paras harrastus mitä tiedän lukemisen ohella tietysti.
Sinun kirsikkapuusi juuret oli varmaan myyrä syönyt. Meidän luumupuut makasivat viime keväänä maata vasten häkkeineen päivineen, kun hirvet oli niitä puskeneet. Nostimme vain puut ja häkit pystyyn ja puut kasvoivat hyvin ja luumujakin saimme syödä. Joten ei ne puut pikku nojailusta ole millänsäkään.
Hyvä vinkki, ehkä pitää lukea tämä keväämmällä. Meidän pihallamme näyttävät viihtyvän vain basilika ja mustat viinimarjat. Kaikki muka-hienosti istuttelemani kukkasysteemit ovat jääneet vain yrityksiksi...
VastaaPoistaTämä olisi kyllä just oikea kirja tähän osoitteeseen... Juuri eilen mietin että mitäköhän naapurit miettivät oikeasti, kun katsovat meidän etupihaa. Kaadoin nyt syksyllä sireenipuut matalaksi mikä tarjoaa kaikille esteettömän näköalan ei niin esteettiselle pihalle! Keväällä on pakko aloittaa kunnolla pihan laittaminen, ja sitä ennen voisi tämä kirja olla paikallaan. T. Jenni joka osaa tappaa kaktuksenkin.
VastaaPoistaKiva lukea tästä kokemuksia, näin tämän uutuusluettelossa muinoin ja kiinnostuin... itsehän tosin (nyyh) kerrostaloasujana haaveilen parvekekasvimaasta. En vaan ole mitään hyötykasveja kasvattanut aiemmin missään. x)
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Minulla on tavoitteena ensi vuonna ryhdistäytyä pihan suhteen, viimeiset kaksi kesää olen rullailut sillä että ihan kivastihan nää äidin istuttamat perennat kasvaa ja kerännyt kotiloita. Huokaus. Mutta tässä opuksessahan olisi ideaa! Kiitos!
VastaaPoistaKröhöm, minäkin tarvitsisin tällaisen kirjan ja lisäksi ison annoksen innostusta. Meillä myös on isohko piha, jossa oli muuttaessamme kaikki marjapensaat, peruna/kasvimaa ja kukkapenkit ym. valmiina. Nyt meillä on rönsyileviä marjapensaita, heinittynyt perunamaa ja rikkaruohopenkkejä, joista kukat yrittävät puskea pintaan.
VastaaPoistaPihi nainen, Mitään kovin suureellista ei minunkaan suunnitelmissani ole. Mutta sellainen (edes näennäinen) tilanteen hallinta olisi oikein kiva olotila. :)
VastaaPoistaMai Laakso, Jokin sen kirsikkapuun juuria oli tosiaan turmellut, mutta epäilen enemmän vääränlaista maaperää tai lahoa tai vastaavaa, kuin myyriä. Puu oli korkeintaan 10 vuotta vanha (mitä asiaan perehtymättä pidän puulle melko vähäisenä vuosimääränä), mutta ihan jäkäläinen ja hapero. Se meinasi kaatua jo 7-vuotiaan pojan käsittelyssä, joten parempi kaikille, että se kaatui minun painostani.
Norkku, Minulla oli aiemmin aivan ihana, punainen unikko kukkapenkissä ja se levisikin juuri kuten toivoin. Mutta tänä kesänä sitä ei enää ollutkaan! Pelkkää vesiheinää siinä, missä piti kukkia uljaan unikon. :(
Jenni, Ihan samat ajatukset taitaa olla meidän naapureilla kuin teidänkin. Meillä on tontti kolmelta sivulta pensasaidattu (voiko niin sanoa?) ja tietysti juuri se tien sivu on ihan hirveän huonossa kunnossa. Siellä täällä kököttää enää pystyyn kuolleita risuja, joista ei ole edes näkösuojaksi. Mutta vielä ei ole ollut energiaa eikä uskallustakaan tehdä rumille pensaille yhtään mitään.
Maukka, Parvekeviljelyllähän on oikein hyvä harjoitella kasvihommia! :)
Minä olin ennen ihan hyvä huonekasvien kanssa, mutta jonnekin ovat nekin taidot käytön puutteesta hävinneet. Sain syyskuussa syntymäpäivälahjaksi kolme ruukkukukkaa. Kaksi kävin istuttamassa kukkapenkkiin, koska ne alkoivat kitua sisätiloissa ja se kolmas kaipaisi tehohoitoa. Saadessani sen kukka oli upean rehevä ja kukki todella kauniisti, mutta nyt ruukusta pilkistää ehkä kymmenen masentunutta lehteä... :/
Linnea, Minusta tämä on erittäin hyvä aloituskirja puutarhanhoitoon! Ei varmasti säikäytä arempaakaan puutarhuria, mutta voi hyvinkin rohkaista tarttumaan sellaisiin haastavampiin teoksiin. Toivottavasti etanat jättävät sinut ja puutarhasi rauhaan ensi kesänä!
Villasukka, Meidän pihassa ei ollut kuin kaksi kukkapenkkiä, joista toinen "ihan puutarhurilla teetetty", kuten edelliset asukkaat moneen kertaan kehuivat. Tässä ammattilaisen tekemässä penkissä parasta oli (edelleen aiempien asukkaiden sanoja lainatakseni) se, ettei sitä tarvitse koskaan kitkeä, koska siihen istutetut kasvit rönsyilevät niin tehokkaasti, ettei rikkaruohot pääse siihen kasvamaan. Joopa joo! :D Penkki puskee todellakin koemaa juolaheinää ja jotakin tunnistamatonta rikkakasvia niin antaumuksella, ettei niistä rönsykasveista ole kuin rippeet jäljellä. Ilmeisesti koko penkki pitäisi tehdä perustuksia myöten uudestaan, mutta ei vain ole löytynyt inspiraatiota siihenkään.